aurinko ja kukka

olisipa

2006-01-24T22:27:00.000+02:00

Tämä bloggerin Veijo on inha kaveri, kun toimii niin kovin kehnosti. Mutta koitetaan nyt kummiskin.

Olisipa jo viikonloppu, vaikka juuri se oli. Mutta olisipa jo seuraava. Viime viikko oli täynnä pitkiä työpäiviä ja vaikka mennyt viikonloppu menikin pääosin unimasan kanssa köllien, unta tuntuu silti riittävän. Koko ajan nukuttaa.
Tarvitsisi varmaan mennä tarkistuttamaan minkälaisilla arvoilla tuo punainen neste suonissani kiertää. Sen olin kyllä ajatellut tehdä vasta ensikuussa, kun malariapiikkien teho loppuu ja saan taas luovuttaa verta. Saatan tosin vaipua talviuneen ennen sitä.
Aina sanotaan, että liikunta auttaa. Mutta kyllä kai sitä siellä salilla hereillä pysyy, mutta kyllä se väsy taas kotona odottaa. Pitäisi varmaan hengata koko ilta siellä rautaa pumpatessa niin kotiin tullessa olisikin sitten jo oikeasti uniaika.

Olisipa myös jo oikeasti kevät ja valoisaa. Untakin tarvitsi paljon vähemmä ja jaksaisi puuhata aamusta iltaan, yhtään unettamatta.
Ja olisipa myös hetken hieno, kohtuupakkasellinen ja aurinkoinen talvipäivä. Mutta Esterillä tuntuu olevan ainoastaan paukkupakkasia ja räntäsateita enää jäljellä.

Ja olisipa huomenna parempi mielinen päivä. Ei tämäkään mikään ärrinmurri ollut, mutta pikkuisen kuitenkin välillä vanne kiristi.

Pitäisiköhän vaihtaa alaa. Tämä homma ainakin kuulostaa kivalta. Ja olisipa siistiä sanoa uiskentelevansa työkseen delfiinien kanssa. Monikohan uskoisi.

puhkun ja puhisen

2006-01-17T22:46:00.000+02:00

Pitkästä pitkästä aikaa seikkailin suosikkilistani käytävillä blogistanissa ja kaikkihan siellä näytti olevan kuten ennenkin. Paitsi. Ikäväkseni huomasin Mimson saaneen tarpeekseen ja jättäneen Kaalikääryleet taakseen. Kääryleitä ja Mimsoa tulee ikävä. Kyseinen blogi oli useammankin tylsän ja ikävän päivän ilo. Hyvää jatkoa siellä oikeassa maailmassa.

--------

Sain tänään itseni raahattua kiristyvää pakkasta uhmaten uuteen lahkolaispaikkaani, kuntosalille.
Melkoisen huvittunut olin, kun hampaat irveessä ja ääneen puhisten pungersin itseäni vatsalihasrääkkituolissa ylös ja miehiset lihaskimput vieressäni kiskoivat sekä itseään, että melkoista lisäpainomäärää. Yhtään puhkumatta ja puhisematta.
Vielä minä näytän. Niin kuin joka vuosi tähän aikaan. Että muutaman kuukauden tehokkaan lahkolaisuuden jälkeen en enään yhtään puhku, puhise saatika hikoile kuntosalilla temmeltäessäni.
Ja kummasti eivät kaapissa kutistuneet vaatteet siltikään mahdu päälle.

Kuinkahan monta kertaa ihminen voi huijata itseään samassa asiassa.

uusia vuosia

2006-01-10T23:10:00.000+02:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niin toivoisin. Joka päivä olen ajatuksissani kirjoittanut, mutta sitten ulosannin hetkellä pää on ollut aivan tyhjä. Ja ne muutamatkin rivit kuulostaneet varsin typeriltä.
Mutta kun kerran oikein käskettiin, niin nyt ryömin pois pimeän talven syövereistä ja alan nauttia pitenevistä päivistä.

Takana piristävä ja pitkä viikonloppu naapuri kuningaskunnan pääkaupungissa. On hienon asuinpaikan ystäväni löytänyt sieltä, ihan merenrannasta. Kesällä paikka kuulemma kuhisee luksusjahteja ja julkimoita, joten terassibongailua ensi kesänä tiedossa.
Harmittaa vaan kun huomaa ymmärtävänsä varsin sujuvasti sitä toista kotimaista, mutta edes yhtä suht sinne päin oikein lausuttua sanaa, saatika lausetta ei kyseisellä kielellä saa suustaan ulos.

Olen käyttäytynyt tänään huonosti. Valehtelin. Vain pienen valkoisen valheen verran, mutta silti. Minulle iski totaalinen ahdistus. Herra kaukaa olisi vihdoinkin ollut tulossa kyläilemään viikonloppuna ja aikaisemmin suunniteltuna ajatus kuulosti varsin hyvältä. Mutta jotenkin viime päivät on ahdistanut kovasti. Kokonainen viikonloppu saman katon alla, ja jos nyt jo ahdistaa niin kuinka onnistunut voi yhteisajasta tulla.
Alkuajan suuret perhoset ovat ajan ja välimatkan myötä kadonneet. Ihminen tuntuu edelleen erittäin mukavalta, mutta kipinä on pienentynyt. Kiva on jutella ja kirjoitella, mutta enää sitä ei odota toisen yhteydenottoa kuten aiemmin. Ja kun itse aikaisemmin keksi viestille aiheen vaikka kuusta, niin nyt ottaa yhteyttä vasta pidemmän harkinnan jälkeen.
Perustelut valheelle on siis itselle kunnossa. Pelkään vain nyt pahoittaneeni toisen mielen melko pahasti. Tiedän että tässäkin asiassa täytyy nostaa kissa pöydälle ja pian. Mutta tänään en ollut siihen vielä valmis.
Niin lupaavalta kuin tämä tarina alussa kuulostikin, luulen että se on nyt lopussa. Ainakin siinä muodossa missä me sen aloitimme. Liian paljon kilometrejä välissä ja kumpikin liian arka sekä hidas toimimaan silloin kun olisi pitänyt. Suuria tunteita ei ollut tarpeeksi voittamaan kilometrit.
Ei itketä, eikä kummemmin edes sureta. Pikkuisen haikeutta on kuitenkin ilmassa.

Mutta kuten sanottua. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Niin toivon.

kivulias aamu

2005-12-27T12:44:00.000+02:00

Aivan ihanaa herätä siihen, että pääkopassa jyskyttää niin kovasti ettei uskalla edes silmiä avata. Jyskytyksen lisäksi mahanpohjalla sappineste kupliin siihen malliin, että kohta tulee kiire. Kylläpä kyllä, toinenkin vanha ystäväni oli tuntemuksistani päätellen palannut. Mr. Migreeni.

Kaikki paikat myllättyäni, oli pakko todeta ettei talosta löydy ainuttakaan kivunpoistajaa. Ei niitä sinisiä ihania pikku tabuja, mutta ei myöskään perusburanaa. Uni ei tullut uudestaan, eikä kokopäiväinen kaakelikiponkaan kaulailu houkuttanut. Lomapäiviään pitkään nukkuvia ystäviä en raaskinut pelastajiksi herättää, joten noin tunnin verran kuuman suihkun alla istuttuani ja itkettyäni, raahasin itseni tkl:n avulla lähimpään apteekkiin.

Nyt on suurin kipu ja pahoinvointi poissa. Mutta jomotus, väsymys ja töttöröö olo, ovat vielä jäljellä.
Tästä eteenpäin minulta löytyy taas kotiapteekista arsenaali kivuntappajia. Aika paljon olisin aamulla maksanut moisesta.

Onkohan minulla vielä joitain kivuliaan ikäviä "ystäviä" menneisyydessä, kun näyttävät nyt kaikki löytävänsä tien takaisin seurakseni.
Taidan vajoita peiton alle piiloon, pakoon pahaa maailmaa.

ideaali joulu

2005-12-20T23:15:00.000+02:00

Kirjakerhosta tilatut kirjat tulivat. Minun jouluni on siis jo täällä. Peitto sekä suklaat mukaan ja sohvan nurkkaan. Tönikää ylös kun työt taas kutsuvat. Ihanaa.

melankoliaa

2005-12-13T23:29:00.000+02:00

Outoa olla täällä. Ei oikein osaa kirjoittaa mitään, on jo hetken ollut sellainen tunne. Jonkinlainen talvimasennus, siksi sitä kai sanotaan. Ei se oikein muussa näy, kuin nyt tässä puuhassa ja pimeyden mukanaan tuomassa yleisessä mielen laiskuudessa.

Jotenkin ei tee mieli tänne virtuaalikodin seinille kirjoitella, kun kaikki sanat tulee ulos melankolialla kuorrutettuna.
Joulukin on jo ihan ovella ja kohta jo ohikin. Kohta pitää myös opetella piirtämään uusi numero sinne kakkosen ja nollien perään. Ja ihan kohta myös päivät pitenevät ja valoistuvat. Ja ihan kohta on taas aurinkoinen kevät ja lämmin kesä.

Mä olen vähän niin kuin pullopostia kylpyammeessa
Oletko sinäkin taas yksi niistä jotka rakastuvat renttuihin
Olenko minä se helvetin halpa viini
Josta runoilijat humaltuu niin niin
En pakoon pääse vaikka kuinka tahtoisin
Vain olla unissa voisin

Aina siellä missä vihakin on rakkautta
Missä olen pieni osa kokonaisuutta
Kun kuolen tiedän olevani turvassa
Vaeltelen ulkoavaruuden poimuissa
Vaeltelen ulkoavaruuden poimuissa

Meillä on toisemme ja mulla on
nahkakantinen menneisyys
Sä puhut vähän ja kun puhut puhut tähdistä ja taivaasta
Toit mulle radionkin kylpyhuoneeseen
Rääväsuita ei haluta Suomeen
Sä sanoit olevasi maailman katolla
Minä halusin olla
Aina siellä

- Olavi Uusivirta-

arkkivihollinen

2005-12-07T21:23:00.000+02:00

Minun arkkiviholliseni on palannut. Ei tosin niin aggressiivisena kuin ennen mutta ikävänä kuitenkin. Tiesin eläväni sen kanssa lopun ikääni, mutta luulin jo nujertaneeni sen niin hyvin, ettei siitä olisi enää mitään harmia muuten kuin jo aiemmin aiheutuneiden asioiden kautta. Ja pah. Takaisin tuli paskiainen.
En osannut odottaa, mutta yht'äkkiä kaikki meni kuin ennenkin. Liian helposti. Tai mihin pahat tavat nyt unohtuisivat, kun niille antaa mahdollisuuden.

En osannut odottaa myöskään siksi, että asiat ovat hyvin. Minulla on suurimmaksi osaksi hyvä mieli ja myös läheiseni ovat onnellisia ja terveitä. Mutta miksi nyt sitten, ajattelin. Ja tajusin, ettei minulla oikeastaan olekaan niin hyvä mieli. Nukun huonosti jos ollenkaan, näen työpainajaisunia, paperipinot työpöydällä kasvaa ja inbox paukkuu liitoksistaan. Palloja heitellään ja useimmiten ne heitetään minulle niin läheltä, että koppia on vaikea olla ottamatta. Ja naruja on vaikka muille jakaa, mutta kiltisti koitan saada kaikki setvittyä keskenäni.

Tämä asia on kytenyt jo pidempään. Mutta nyt vasta annoin itseni sen tajuta, kun oma kroppa kirjaimellisesti sylkäisi asian esiin. Jotain on pakko tehdä, tähän rumbaan en enää lähde.
Mielessäni olin jo voittanut tämän sodan, nyt on vissiin kuitenkin vielä lopputaistelu jäljellä.

kauhea kankkunen

2005-12-05T01:11:00.000+02:00

"Kun maas on hanki ja järvet jäässä", niin kai sen pitäisi näin joulukuussa olla, mutta ihan on toiset maisemat tuolla ulkona. Toissapäivänä satanut lumikin on jo tipotiessään. Tylsää.

Pikkujoulut oli ja meni, hurja humala tuli ja meni, samoin kuin vuosisadan krapula. En edes muistanut, että sellaisen olon voi saada punaviinillä hankittua. Mutta tulipa todellakin palautettua mieliin. Ihanaiset ystävät onneksi pelastivat minut kurjuudelta ja hakivat oikein kotoa asti minut valmiiseen pöytään. Isosti olen velkaa moisesta teosta.

Krapulan parannuttua siedettäväksi intouduin vielä lähtemään selväpäiseksi seuraneidiksi baariin. Ja varsin hauska ilta olikin. Pikkuisen vaan yhden ystävän jutut ja mieli huolettavat, mutta toivottasti mukana oli myös humalan tuomaa melankoliaa. Täytyy tarkkailla tilannetta ihan arkioloissakin.

Huomenna kun ahkerat ihmiset heräävät töihin, minä käännän kylkeä ja jatkan unia. Vietän siis hyvin ansaittua vapaapäivää. Ihanaa.

maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

2005-11-30T21:39:00.000+02:00

Huomenna se sitten on, jo joulukuu. Tuli ihan puskan takaa. Jotenkin tuo ulkona vallinnut sateinen keli ja musta maa, ei ole sitäkään vähää virittänyt joulukuutunnelmaan. Nyt sentään on onneksi jo vähän valkoista höttöä maassa. Pysyisi nyt sitten ainakin viikonlopun, niin saatasiin tehtyä suunniteltu pulkkamäkiretki.

En tiedä missä kohtaa minusta on tullut töissä niin suosittu, että apupyyntöjä satelee meililaatikon täydeltä. Ja kaikki tuntuvat omasta mielestään olevan niin suurenmoisia, että heidän tarpeensa pitäisi laittaa kaikkien muiden ohi. Tai ainakin minun pitäisi tehdä kaikkeni ja saada asiat järjestymään, niin että kaikilla on hyvä mieli. Sellainen kun ei nyt vain oikein onnistu. Sillä minun mielestäni ne jotka ovat olleet asiansa kanssa ajoissa, ansaisevat juuri sen hetken kun ovat varanneet, enkä minä heiltä lähde anomaan, että jos nyt kuitenkin pikkuisen siirrettäisiin ja tiivistettäisiin, niin nämä mattimyöhäisetkin saisivat slotinsa. Tai voisinhan minä tietty, mutta en tahdo tehdä itsestäni sellaista kitisijää, saatika luovuttaa oikeiden töiden tekemisaikaani tuollaiseen turhaan. Jos se tekee minusta joustamattaman ja vittumaisen, niin tehköön sitten.
Hitto, että ärsyttää. Muutenkin pitäisi tunkea päähän taas roppakaupalla sellaisia asioita, joita ei pätkään ymmärrä ja sitten mielellään mahdollisimman pikaisesti kehittyä noissa asioissa asiantuntijaksi. Muita kouluttavaksi kaikkitietäjäksi.
Minun päältäni loppuu kapasiteteetti ja minulta motivaatio edes yrittää ehtiä tekemään kaikki, koska aikataulu on mahdoton, työkalut toimimattomia ja uusien hommien pino inboxissa kasvaa.

Kaiken lisäksi lempivirvoitusjuomani on suoranaisesti raiskattu. Tuijotin lähi K-kaupan juomahyllyä, naama irvistykseen vääntyen ja kasvavan inhoituksen vallassa. Pepsi Max Cappucino. Yäk. Lemonit ja limet vielä ymmärrän, mutta että oikein erikoiskahvia.
Saattaahan niitä tietty olla olemassa ihmisiä, jotka tilaavat myös kossukolansa lirauksella kaputsiinoa. Aivan varmasti.

säästämisestä

2005-11-23T23:27:00.000+02:00

Toissa päivänä lähdin askartelukurssille ja tulin sieltä iloisesti kenkäkaupan kassia heilutellen. Eilen lähdin ystävän kanssa kahville ja palasin kotiin uudet farkut pussissa.
Joka kaupasta ja kahvilasta sitä nykyään saakin täydenneystä eteiseen ja vaatekaappiin.

Toisin sanoen, minun pitää tästä eteenpäin ainakin kuukausi pysyä tiiviisti kotona. Ja töistäkin tulen joka ilta suoraan kotiin, kulkematta keskustan kautta. Hankalaa tällainen säästäminen.

kuulumisia

2005-11-22T15:08:00.000+02:00

Hyvä alku viikolle, jos heti maanantaiaamusta toivoo, että olisipa jo perjantai. Suureksi osaksi siksi, että viikonlopulle on tarjolla mökkeilyä ja hyvää seuraa, mutta myös siksi että tämä työviikko tarjoaa kaikenlaista ei niin miellyttävää puuhaa ja kasan pitkään venyviä päiviä.
Niin ja perjantaina saan myös tämän paperipussin pois päästä, kun vihdoin sain aikaiseksi varata ajan keritsijältä. Oli kyllä jo todallakin aika.

Maanantainuutumukseen on syynä myös viikonloppuvieraallanikin. Nimittäin 3kk ikäisellä koiranpennulla, joka vaatii taukoamatonta huomiota ja leikkikaveria. Koitin kyllä väsyttää sitä kävelylenkeillä, mutta sekään kikka ei riiviötä vienyt unelle kuin maksimissaan tunniksi.
Ja kun "vanhemmat" on totuttaneet vieressä nukkumiseen aina silloin tällöin, niin kyllähän minunkin viereeni piti oikein kuusi kertaa yön aikana pyrkiä. Ja sitten esittää pienimuotoinen marttyyrishow jokaisen hylkäämisen jälkeen. Ja ulos piti aamulla päästä aivan jumalattoman aikaisin.
Muuten meni ihan kivasti *virn*. Ja onhan toinen aivan ihanan hellyyttävä, mutta siitä huolimatta olin melkoisen huojentunut palautettuani hänet takaisin oikeille omistajilleen.

Tänään on koettu jännitysmomentteja vanhempieni lähdettyä maailmaa katselemaan. Lentokone ei vain suostunut yrityksestä huolimatta nousemaan Hki-Vantaan kentältä, kun toinen moottori yhtäkkiä sanoi sopimuksen irti. Hommat pitäisi nyt olla onneksi kunnossa ja kone ilmassa. Pikkuisen viherrän kateudesta lomakohteen lämpötilasta.

Tunnepuolella mennään pitkälti Mimson sanoin.

parveketerroristit

2005-11-18T11:28:00.000+02:00

Eilen jo piti kirjoittaa kiukkuinen postaus, koskien meidän talon ylemmissä kerroksissa asuvien tupakoitsijoiden tapaa heitellä tumpit sieltä yläilmoista maahan ja hyvä päivänä räkäistä vielä perään. Ällöttävää, vaarallista, huonotapaista ja montaa muuta. Ompa kiva kulkea siitä parvekkeiden ali odottaen, että tuleeko palava tumppi päähan vai saankohan mukana myös sammuttavan klimpin. Yöks. Vaikka olisi ihan hemmetin hienoa vedellä sitä röökiä ja räkiäkin vielä, mutta koittaisivat pitää harrastuksensa siellä omalla parvekkeella. Ugh. Olen puhunut.

Pitkän ja työteliään viikon päättää työystävän, ilmeisesti melkoisen kosteatkin läksiäset. Ihan kiva päästä tuulettumaan, koska loput viikonlopusta onkin sitten melkoisen kellotettu. Vieraita, messuja, lounastreffit, Tylypahka, yhdellä käymistä ja sen sellaista. Itsehän olen kalenterini buukannut, joten ei auta kuin säntäillä paikasta toiseen. Joululomalla sitten levätään.

Yhteydenpito kilometrien päähän jatkuu edelleen tiiviinä. Ja molemminpuolisesta kiinnostuksesta on mainittu ja annettu merkkejä. Silti on jotenkin sellainen olo, että ei tämä voi toimia. Mutta kuinkas sitä muulla tavoin parisuhdekyynikko voisikaan tästä asiasta ajatella *virn*.

säännöt hukassa

2005-11-14T21:04:00.000+02:00

Olipas mukavan leppoisa viikonloppu. Unta, seurapelejä ja hyvää seuraa. Kyllä sillä naurun määrällä jaksaa taas muutaman näinkin synkeäkelisen päivän kuin tänään on ollut.

Ajatukset pyörii entistä enemmän siellä satojen kilometrien päässä, onneksi on keksitty keinoja kommunikoida muutenkin kuin kasvokkain. Tekisi mieli kutsua Ihastus tänne tai itseni sinne, mutta tuntuu jotenkin kovin äkkinäiseltä liikkeeltä, verrattuna minun normaaliin toimintaan tällä saralla. Pelkään pelästyttäväni toisen ja pelästyväni ehkä myös itse. Hankalaa. Muutenkin kaikki uuden kiinnostavan ihmisen tutustumiseen liittyvät asiat käyttäytymissääntöineen, ovat käyttämättömyyttään vallan kadonneet muistista.
Eikä ne kilometrit yhtään helpota tilannetta.

Mutta perhoset pörrää edelleen vatsassa, yhä ahkerammin. Hymyilyttävä tunne.

perjantai

2005-11-11T12:19:00.000+02:00

Jos on herännyt suurinpiirtein ennen kun edes silmiään ehti unelle ummistaa, niin ei voi hirvittävästi vaatia toimintaa tuolla korvien välissä. Aamun touhotin tehden valmisteluja vieraille, jotka ilokseni halusivat tulla ennen kuin konttori edes virallisesti aukeaa. Sitten pari pikaista palaveria ja nyt täysi taantumus. Ei jaksa enää mitään.
No olenhan täällä jo ollut lähes täyden päivän, mutta tylsää kun tietää ettei illallakaan ole minusta itselleni, saatika kellekään muulle mitään iloa. Kaadun petiin heti kun kotiin asti itseni saan. Kollega ehdotteli piristävää hörppyä jostain kaappien kätköstä kuulemma löytyvästä perjantaipullosta. Taitaisi toimia kaikkea muuta kuin piristävästi, eikä oikein tunnu luontevalta kiskoa snapsia kaapista näin työaikana, vaikka perjantai onkin.

Minä olen tavannut mukavan miehen. Tai ensimmäistä kertaa tavannut jo aikoja sitten, mutta uudestaan nyt menneenä viikonloppuna. Ja joku siinä ihmisessä kolahtaa. Tässä on nyt sitten muutama päivä vaihdettu viestejä, vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja mikä tässä niin erityiseltä tuntuu, on ne niin pitkään kadoksissa olleet perhoset vatsan pohjalla. Ne on nyt taas löytäneet tiensä takaisin minun mahaani. Pikkuisen jopa pelottavaa. Se mikä tekee paremmin tutustumisesta vähän haastavaa, on se muutama sata kilometriä joka välillämme noin maantieteellisesti vallitsee. Katsotaan, katsotaan, mutta hyvältä tuntuu.

säätämistä

2005-11-09T01:54:00.000+02:00

Tämä ei ole uusi leiska. Pikkuisen vaan säätelin hommia, enkä jaksanut palauttaa ennalleen. Uusi ilme on jo hyvässä vauhdissa, en tosin ole enää varma pidänkö siitä. Mutta ainahan sen saa tälläinen ei-nörtti kätevästi vaihdettua. Jeah rait.
Sitten, kun jotain oikeasti saan valmiiksi, siinä ollaan ja pysytään ainakin murkkuikään asti. Ni.

tunnelmaa

2005-11-07T23:28:00.000+02:00

Vihdoinkin Hello toimii, kuten pitäisi ja siitä ilahtuneena ikuistin maanantai-illan kotitunnelmani.
Syksyn ja talven iloinen puoli on kyllä se, että voi hyvällä omallatunnolla polttaa aivan tuhottoman määrän kynttilöitä. Ja tunnelmoida.

muistinystyröistä

2005-11-06T22:12:00.000+02:00

Kummallinen koulu se rippikoulu, kun jotkut siellä päähän päntätyt asiat pysyvät muistissa vuosi toisensa jälkeen, vaikkei niitä asioita usein sieltä muistista esiin kaivettaisi.
Rukoilkaamme, ja huomaan toistavani muiden kanssa Isä meidän rukousta täysin prikulleen oikein ja oikeilla äänen painoilla.
Tai seuraavaksi virsi se ja se, ja jo ensimmäisistä sanoista muistuu mieleen loputkin ja myös oikea sävel.

Monet muutkin asiat voisivat jäädä noin tiukasti kiinni muistinystyröihin. Myös jotkut hyödyllisemmät ja useammin käytettävät.

Pappani siunannut pappi oli vähän liian äkkijyrkkä minun makuuni. Sama pappi siunasi mummuni muutama vuosi sitten ja silloin jo hämmästelin joitan hänen kommenttejaan. Nyt en enää yllättynyt, mutta oudoilta jotkut asiat silti tuntuivat. Jotenkin liian lopunajan hajuisilta. Hautajaiset toki ovat ihmisen maallisen elon viimeinen matka ja pyhäinmiestenpäivä velvoittaa puhumaan vainajista ja kuolemasta. Mutta liian moni viittaus siihen, että me kaikki olemme täällä vain käymässä ja meidän kaikkien elonhetki lähenee loppuaan, alkoi tuntua melko ahdistavalta.
Varsinkin kun muutenkin oli paha mieli ja kyyneleet poskilla.

yks vee

2005-11-06T20:37:00.000+02:00

Paljoon onneeeaaa vaan, paljooon onneeaaaa vaaan, paljooon onneeaaa blogini, paljoon oonneeeaa vaan.

Myöhästyneesti. Synttäripäivä oli oikeasti jo eilen.
Kahvit ja skumpat tarjoan sitten, kun saan uuden leiskan kohilleen. Palikat on jo valmiina, nyt täytyisi löytää aikaa ja hermoja säätämiseen.

väsymystä

2005-11-03T22:11:00.000+02:00

Eilinen päivä oli todella väsyttävä, henkisesti siis. Takana huonosti nukuttu yö, taas. Pari tuntia sairaalassa moikkaamassa, onneksi hyvin toipuvaa potilasta. Lisää erittäin ikäviä uutisia niille läheisille ihmisille, jotka ovat mielestäni viime aikoina oman osansa jo hetkeksi saaneet. Onneksi uutiset muuttuivat illan mittaan positiivisemmiksi, vähemmän pelottaviksi. Mutta kyllä se taas hetkeksi pysäytti.
Kotona kunnon ruuan kokkaaminen vaihtui pastaan ja pestoon. Ja pastalautanen sylissä sitten myös nukahdin sohvalle. Eli niin väsy päivä.

Huomenna hautajaiset. Raskas päivä edessä. Tuleva viikonloppu on pyhitetty unelle ja ehkä mun uudeksi kämppikseksi tänään muuttaneelle pelimasiinalle.

valoa taivaalla

2005-11-01T22:09:00.000+02:00

Valoilmiöt taivaalla jatkuvat. Tosin onneksi vaarattomammin kuin eilen.
Mansessa juhlittiin tänään Punaista julistusta ja juhlat päätti, kesken kotimatkaa minut täysin yllättänyt ilotulitus. Olipa aikas hieno illan piristys.

Lisää punertavaa voi löytää myös pilvettömältä yötaivaalta. Niskat kenossa kannoin roskapusseja, kun yritin pongata kyseisen planeetan. Aika helposti se kyllä erottuu ihan paljaalla silmällä.

-----

Blogini täyttää ihan justiinsa vuoden ja vauva-aika on siis auttamattomasti ohi. Ja eihän yli vuoden vanha enää voi potkuhousuissa temmeltää, joten uusi leiska on tekosissa. Se koska saan sen valmiiksi ja viriteltyä tänne, kaikkea sotkematta ja kadottamatta, on eriasia. Mutta yritys on kyllä kova ehtiä vaihtaa vetimet synttäripäiväksi.

muumio

2005-11-01T14:13:00.000+02:00

Olen niin väärässä paikassa. Oli ajatukseni tänään, kuunneltuani aamun tunnit hapatusta, jargonia ja tämän alan slangia. Eikä siinä kuuntelemisessa vielä mitään, mutta että kaikki se useampien korviin käsittämättömältä kuulostava tuotos, kuulosti omassa päässäni varsin ymmärrettävältä ja selkokieliseltä.

Pari vuotta sitten se olisi ollut yhtä mössöä minunkin päässäni, mutta kuinka tässä on näin päässyt käymään. Minusta on tullut sellainen, johon olisin muutama vuosi sitten nauraen todennut, että "ei tosiaan". Minän haluan sellaisiin oikeisiin töihin. Ihmisten pariin ja työskentelemään ymmärrettävien asioiden kanssa.

Minusta on tullut kaiken sellaisen aamulla kuunnellun potaskan ymmärtäjä ja tulkki, sekä elottomien laitteiden kanssa päivänsä viettävä muumio.

Olisikohan jossain vaikka vappuhuiskan paikka auki?

juttuhommia

2005-10-31T23:53:00.000+02:00

Kolmisensataa kilomeetriä teatteriin ja takaisin. Oli tosin sen väärti. Tietyn poppistaran biisit taitaa illan esityksen myötä tunkea uniinkin.

Takaisin ajellessa, Äetsän kohdalla taivas loimahti täysin punaiseksi ja hetken päästä vastaan ajeli melkoisen monta vilkkuvaloautoa. Viimeisimmän tiedon mukaan henkilövahingoilta onneksi vältyttiin.

Paluumatkalla tavattiin myös superisti cool EB, joka tunki nokkansa niin lähelle meidän perää, että nätisti olisi meidän auto lyhentynyt, jos olisi tullut äkillinen jarrutustarve. Ja koska cooli eb on pikavuoro, niin sopivan välin tullen se ampaisi ohitse, hienosti keltaiset viivat ylittäen. Että turvallista matkaa vaan.

Aamulla palaveri, johon hommat vielä ihan vaiheessa ja lauantai-illan suukottajakin lähestyi viestillä. Unohtui vastata. Uups.

Tässä kai nämä hyvät uutiset sitten olivatkin. Kettu kuittaa.

turvassa lusikassa

2005-10-30T22:48:00.000+02:00

Tulihan baariteltua ihan pidennettyyn tappiin saakka ja nukuttua sitten koko tämä päivä. Onneksi pilekumppanikin on lahjoittanut kokopäivän unimasalle, joten ei ole itsellänikään ihan niin huono omatunto.

Eilisen illan saldo oli runsain mitoin silmän iloja ensimmäisessä baarissa. Toisessa baarissa elähtänyt keltahampainen, rahoillaan ja autoillaan seuraa yrittänyt saada herra. Ja myös pari sormus nimettömässä yöseuraa vongannutta nuortamiestä. Lobbaajalta saatu harmaa Niinistö-silikoniranneke. Paljon naurua ja aika monta siideriä. Sekä ihan kiva hyvän yön suukko.

Suukottaja olisi halunnut seuraa yöksikin, mutta ei itsestäni tuntunut hyvältä idealta. Joten ihan yksikseni painuin aamutunneilla pehkuihin. Ja tyytyväinen olen päätökseeni. Vaikka läheisyyttä ja seksiä kaipaankin, niin melkoisesti enemmän kipinää saisi suukot synnyttää ennen kuin viereeni otan.
Ihan tarpeeksi olen kokenut epämiellyttäviä aamuhetkiä, nukkuvaa näytellen ja toivoen, että toinen älyää ottaa ovet. Ja ihan tarpeeksi olen myös pahaa mieltä aiheuttanut, toisella olessa enemmän ihastusta pelissä kuin minulla. Ei vaan tunnu enää minun jutulta nuo hetkelliset läheisyyden tuojat.

Haluan enemmän. Haluan molemminpuolista ihastusta, perhosia vatsassa, kylmänväreitä kosketuksesta, jalat veteläksi laittavia suudelmia ja toisen ajattelemisesta nousevan hymyn huulille. Haluan molemmat huomioon ottavaa nautinnollista seksiä, läheisyyttä ja hellyydenosoituksia. Haluan ihmisen jonka kanssa voi käpertyä lusikkana unelle ja tuntea olevansa turvassa.

Olen vaativa, tiedän. Mutta minulla on siihen oikeus.

mytyn mytty

2005-10-27T15:21:00.000+03:00

Ompa iloista tehdä töitä ihmisen kanssa joka myttyää kaiken. Siis sanallisesti myttyää.
"No se sitten täytyy mytytä siihen lisäksi", "Sitä en ole vielä onnistunut myttymään sitä siihen versioon", "Täytyypä katsoa, jos senkin vielä saisi mytyttyä siihen samaan". Ja sata muuta mytyttävää asiaa.
Antakee armoa!
Harvoin minä ärsyyntyneenä rumasti ärhentelen. Mutta nyt tekisi mieli toivottaa myttyäjä myttyineen sinne mihin aurinko ei paista.

ystävistä

2005-10-25T22:14:00.000+03:00

Tänään palatessani tienaamasta kotiin, istuin bussimatkan nuoren naisen vieressä, joka varsin avoimesti ja kuuluvalla äänellä kertoili puhelimeen kuulumisiaan.
Parisuhde oli loppu ja uusi asunto lähes kalustettuna. Yksinäisyys vaivasi tyhjässä kodissa ja nukkumatti tuli kylään ainoastaan lääkkeiden avulla. Niin tuttu tarina varmasti monelle.

Mutta asia joka toi omia muistoja, parisuhteen pakettiin pakkaamis-ajalta, mieleen oli kumppanin puolelta tulleiden tuttujen ja ystävien katoaminen. Tästä yhtäkkisestä kaverikadosta johtuen tyttö mietti keinoja löytääkseen uusia. Kahviloissa istumista, uutta harrastusta, opiskelijatapaamisia ja jopa muuttamista takaisin kotikonnuille.

Minulle kävi toisin. En menettänyt ketään minulle läheisiksi kasvaneista, Entisen puolelta tulleista uusista ihmisistä. Päin vastoin. Näin pidemmän tuntemisen jälkeen monesta heistä on tullut minulle vain entistä rakkaampia. Eikä homma mennyt niinkään, että Entinen hylättiin ja minut otettiin kaveriksi. Yhtälailla nämä ihmiset pitävät myös hänen kanssaan yhteyttä.

Nyt olisi vaikea kuvitella elämääni ilman että, nuo silloiset uudet tuttavat, olisivat osa elämääni. Olen onnellinen siitä, että vaikka suhde karahtikin karille. Jäi siitä minulle monien hienojen muistojen lisäksi, monta ihanaa ystävää.

kylmä

2005-10-24T21:07:00.000+03:00

Olipas rapea aamuilma. Siis jumalattoman kylmä. Joudun näillä tämän syksyn uusilla nysselinjoilla, vaihtamaan bussia päästäkseni kustannuspaikalle. Ja koska keli oli tosiaan aamulla hieman viileä, hengasin vaihtoajan pysäkin vieressä sijaitsevassa kaupassa. Voivat myyjät tulla tutuksi talven aikana, kun kelitkään ei tästä ihan heti lämpene.

Töissäkin olin koko päivän ihan syväjäässä, välillä jopa toppatakki päälläni naputtelin näppistä. Eikä tilanne parane kotonakaan. Villasukat löysivät tänään tiensä kaapista jalkojani lämmittämään. Hanskoja en sentään sisällä kehtaa pitää, vaikka yksin täällä pyörinkin. Heikko ääreisverenkierto, varsinkin näin talvella, tuo muutenkin krooniselle vilukissalle vähän vielä lisähaastetta tarkenemiseen.
Mielelläni olisin kuin nallekarhu ja nukkuisin ohi tämän hytistyttävän ajan. Aurinkoisina talvipäivinä voisin tosin herätä leikkimään lumisotaa, laskemaan pulkkamäkeä ja juomaan kuumaa kaakaota.

Toisaalta. Villasukat jalassa, peiton kanssa sohvaan uponneena, lasi punaviiniä lämmikkeenä ja kynttilöiden tunnelmasta nauttien, on oikeastaan ihan hyvä olla. On siinä talvessa hyvätkin puolensa.

naminami

2005-10-20T22:41:00.000+03:00

Käyhän se tietty niinkin, että jos ei ole piiitkäään aikaan tehnyt kuntoilun saralla muutakuin säännöllisen epäsäännöllistä salipuuhastelua ja sitten niiden lääkärin määräämien sauvojen ulkoilutusta. Niin voi aloittaa kunnon rehkimisen vaikka siitä, että hikoilee ja puhisee kolmetuntisen session herra naminamin ohjauksessa.
Hauskaa oli ja aika meni oikeasti kuin siivillä. Oli mukava huomata nauttivansa hymyssä suin itsensä kiusaamisesta. Ehkä tosin olisi voinut startata hieman lyhyemmällä ohjelmalla, mutta tehty mikä tehty. Ja hyvä että tehty. Kroppa tosin saattaa olla huomenna sitä mieltä, että hivenen liikaa tuli nyt ahnehdittua.

Ja taas samat pulmat kuin lähes viikko sitten. Lähtö aikaisin aamulla, tarvittavat tavarat hujan hajan ja pakkaamatta. Yhtään ei nyt kiinnostaisi aktivoitua, mutta aamu on vielä huonompi vaihtoehto.
On se kyllä kumma, ettei mitään huonoja tapojaan osaa muuttaa. Vaan joka jumalan kerta hoitaa ne itseäänkin superisti ärsyttävät asiat juuri niin, että ärsyttää vielä hieman enemmän. Jos mahdollista.

Taidan katsella hetken Hermanni Hiirtä ja suorittaa alustavan pakkaamisen mielikuvaharjoituksena siinä sivussa.

blues

2005-10-19T22:59:00.000+03:00

Välillä on sellainen olo, että olisi paljonkin sanottavaa. Ja seuraavassa hetkessä ei ole enää mitään mielessä. Omituisia, toisistaan täysin irrallaan seikkailevia sanoja hyppii yhdestä ajatuksesta toiseen, ilman minkäänlaista aasinsiltaa. Pään sisus on vähän niin kuin äskeinen lause. Sanoja rivissä ilman järkevää ajatusta.

On sellainen olo, etten haluaisi olla yksin. Halusin olkapään johon nojata tai seura ilman olkapäätäkin olisi ihanaa. Ei tarvitsisi edes puhua. Oltaisiin vaikka ihan hiljaa, mutta kuitenkin yhdessä. Niin, että tietäisin jonkun olevan tuossa lähellä.
Puhelin pursuilee ihmisiä, joille voisi soittaa ja puhua. Mutta nyt ei ole kyse siitä puhumisesta. En oikein edes jaksaisi sitä. Haluaisin tuntea, että joku lähellä ymmärtää sanomattakin, millainen olo minulla on. Sielujen sympatiaa. Siksi sitä kai sanotaan.

-----

Tänään yritin tuskastuneena avata konttorin naistenhuoneen ovea kulkunapillani ja se piru vain pysyi lukossa. Kummakos tuo, kun ne veeseen lukot kuitenkin meilläkin toimii vielä ihan veivaamalla.
Huomenna haen piristykseksi paketillisen Touko-Poukoa. Eiköhän tämä elämä tästä taas iloksi muutu.

sanoja

2005-10-17T21:27:00.000+03:00

Ensimmäistä kertaa loman jälkeen lähes viikko pois intternetin ihmeellisestä maailmasta ja hyvältä tuntui. Pari kertaa olin jo aikeissa palata, mutta sietten mieli muuttui. Ajatus suorastaan ahdisti. Eikä kyse ollut pelkästään bloggaamisesta. Aika vähän itseasiassa. Vaan sähköpostista, informaatiotulvasta ja kaikesta muusta tarpeettomasta, johon virtuaalimaailmassa jää jumiin.

Päässä pyöri niin paljon muita asioita, etten halunnut sinne enää yhtään enempää kuormitusta.

Menetin pappani perjantaina. Vahva, pitkään jo täällä elänyt ja paljon kokenut mies, hävisi taistelun sairautta vastaan ja siirtyi täältä sinne missä on parempi olla. Näin uskon ja tiedän. Mutta silti se sattuu.
Vaikka tiedän, että hänellä on nyt parempi ja kivuton olla. Ja luulen, että kävi niin kuin hän itse oli jo hetken toivonut. Niin silti olen niin itsekäs, että en olisi halunnut kokea menetystä. Kivuliasta luopumista rakkaasta ihmisestä.

Mutta sellaista se on elämä. Tänään oli jo helpompaa, vaikka muistovärssyn etsiminen toikin kyyneleet taas poskille.
Hieman alavireisyyttä myös lisäsi tieto, sairaalassa toipuvaa kohdanneesta yllättävästä ja haastavasta leikkauksesta. Onneksi kaikki meni hyvin. Nyt vain toivotaan, että toipuminen etenee yhtä hyvin kuin se alkoikin. Ja ollaan onnellisia siitä, että toipilaan elämä jatkuu. Joskin hitaasti ja välillä pari askelta taaksepäin ottaen. Mutta silti koko ajan kohti parempaa.

vaiheessa

2005-10-11T23:28:00.000+03:00

Ostoslistalla seuraavaa: sininen hedelmä, cuba libre, sikari, punainen palmu, rommia, rumbaa, valkoinen kolibri, villisika, trooppisia akvaariokaloja ja yksi kappale synkretistinen uskonto.
Ystävien häät tuloillaan ja lahja pikkuisen hakusessa. Teema sentään selvillä.

Asustautuminen häihin myös vähän vaiheessa, kengät ja uusi tukka löytyy. Onhan sekin jo alku. Jo olemassa oleva asu sellaisenaan, on ehkä hivenen liian räväkkä.
Toivoisin kovasti löytäväni jotain varustetta viikonlopulle maamme päästä, jossa loppuviikon vietän. Aamulla lähtö ja tavarat pakkaamatta. Ei voinut vielä, kun matkavaatteet vasta kuivattelee itseään narulla.

Vaiheessa, hakusessa, kesken. Elämäni juuri nyt.

lääkärin määräyksestä

2005-10-09T23:45:00.000+03:00

Kävimpä sitten tuossa päivänä eräänä juttelemassa asioista pätevän työterveysihmisen kanssa. Suurimpana aiheena oli, jo aiemmin esiin tullut vika. Mutta sekun nyt on jo melki hoidossa tai matkalla sinne päin, niin juteltiin sitten pitkät tovit muistakin aiheista.

Jokseenkin uniongelmaisena, kyselin neuvoja lisäunen saamisen. Odottaen kyllä saavani ne samat vanhat, täysin toimimattomat vinkit. Mutta kun keskustelu kääntyi kyvyttömyyteeni nukkua "piristäviä" 20 minuutin päikkäreitä, niiden venymättä kolmituntisiksi yöuneni varastajiksi. Neuvoi keskustelukumppanini minua kääntymään rentousohjelmien puoleen ja laittamaan herätyskellon soimaan viimeistään puolentunnin päähän, jos sattuisinkin nukahtamaan kesken rentoutuksen.
Tokihan minä nyt sitä kokeilemaan ja kaverilta lainaamaan moinen ohjelma.
Mutta saanen nauraa. Ensiksikin, siis JOS sattuisin nukahtamaan maatessani selälläni silmät ummessa, hiljaisen musiikin soidessa taustalla ja valmiiksi jo univelkaisena. Sehän nyt on ihan saletti, että ei mene kuin muutama minuutti ja olen jo vajonnut syvään uneen. Ja se herätyskello. Niin. Kännykkää herättimenä käyttävä on niin tottunut torkutukseen, että lähes automaattisesti hakeutuu sormi snoozelle ja taas on viisi minuuttia lisäuniaikaa. Ja jos sitten vahingossa painaakin stop, niin sitten pikkuisen enemmän. Kuten kävi tässä minun hienossa ei-nukuta-päikkäreitä-kun-ihan-pikkuisen-vaan-rentoudutaan harjoituksessa. Joka venähti kolmituntiseksi, loppupäiväksi tokkuran tuoneeksi sessioksi.

Jep ja sitten se selkä. Siitäkin puhuttiin. Alaselkä on jo nyt paremmassa kondiksessa, mutta kivusta johtuneesta koko kropan jännittäneestä kävelytyylistä, on nyt sitten riesana yläselkä. Ihan jumissa. Mutta ei tulehtunut, joten saa ja pitää liikuttaa.
Juttukaveri määräsi kävelysauvat hartioiden vetreyttäjäksi. Siis sellaiset kepit, joita ihmiset tuolla ulkona ulkoiluttavat perässään raahaten. Ja joiden kopinasta joku kävelytien varrella asuva oli vetänyt kasan herneitä nenäänsä, jollain mielipidepalstalla.
Sellaiset nyt on sitten hankittu ja niitä myös sitten tänään käytin ulkona. Viuhdoin poppi korvissa soiden ja auringosta nauttien, useamman kilometrin järven ympäri. Ja tuntui se viuhtominen tuolla kohteena olleella alueellakin.
Mutta mutta. Parin tunnin päästä kuona-aineet päätti oikein kunnolla lähteä liikkelle, tuoda mukanaan mojovan päänsäryn ja kaataa minut sänkyyn loppupäiväksi.

Varsin toimivia siis nämä määrätyt lääkkeet.
Vaan kyllä minä noiden keppien tehoon uskon, kunhan ensin saadaan yläkropan klikit vertymään ja opitaan oikea tekniikka. Mutta tuohon unijuttuun täytyy ehkä koittaa kehittää jotain muuta kuin mainostettu rentoutushetki. Unilääkkeisiin en enää lähde. Isompi tokkura niistä tulee, kun monen tunnin päikkäreistä.
Ja voisi ehkä aloittaa siitä, että olisi näillä tunneilla jo katselemassa unikuvia eikä roikkumassa netissä.

nallenkorvapipo

2005-10-05T23:16:00.000+03:00

Nostalginen oli eilinen keikka! Hieman pelkäsin löytäväni itseni keskeltä kirkuvaa teinimerta, mutta keski-ikä kieppui kyllä siellä kolmenkympin tienoilla. Ja mukava yllätys oli myös vanhemmista biiseistä kasattu akustinen setti.

Lähes samalla energialla pojat vetivät keikan kuin kesäkuun lopulla -96, Ruisrockin teltassa. Itse otin hieman rauhallisemmin eli en yrittänyt hullussa humalassa kiivetä keikkapaikan rakenteita pitkin mahdollisimman korkealle, nähdäkseni paremmin. Eilinen tunnelma ei myöskään ollut niin riehakas, että olisin oikein ottanut vauhtia ja yllättäen hypännyt edessä jamittelevan reppuselkään. En myöskään käsi pystyssä hyppinyt jalkojani maitohapoille, heilutellut sytkää hitaiden aikana tai vaihtanut kiihkeitä suudelmia vieressä joraavan umpioudon pojan kanssa.
Luoja kuinka kuulostaakin tylsältä. Ja tähän minä vielä jatkan, että kivaa oli vaikka rauhallisesti otinkin.

Ja jos aika on minua muuttanut muka kypsemmäksi ja aikuisemmaksi. Niin toki on bändikin muuttunut vuosien myötä. Nallenkorvapipo päässä esiintynyt babyface solisti, on saanut käheyttä ääneensä ja oppinut artikuloimaan englantia niin, että sanoistakin saa selvää. Pipo, ilman korvia tosin, on pysynyt päässä. Ja hypityttävä jamimusiikki on vaihtunut muutamaan astetta synkempään suuntaan ja sanoitukset myös vähän vähemmän naiiveiksi. Erona on myös se, ettei tätä bändiä enää nähdä firmojen henkilökuntapileitä piristämässä. Ei taitaisi muutaman drinksulipun vähennys, riittää kattamaan keikasta pyydettävää summaa.

Oli miten oli. Tykkään edelleen, varsinkin livenä.

I have always been different I like to be,
but every time they got something to say to me.
One day I had to be, I made a different me,
but got trouble next day I went school, you see.
Two big fellows, which don't much about like in me,
put me in to the games where I don't wanna be.
In other words no one don't like me there.
Sometimes I really care, I can't be myself.

Then one day I didn't meet the chosen one,
I took a gun, party's just begun.
Inside of me there still lives a part of me,
it put me back to the Earth, where I belong to be.
I get along well with this feeling in my mind,
if I should say something, I would say nothing
'cause I'll kiss my only friend what I've got, ever had
but still I can't ..I can't be myself.

- Myself/The Rasmus -

syksy

2005-10-03T21:53:00.000+03:00

Ihan kun ei olisi koko viikonloppua ollutkaan. Syystä että, vietin lauantain poikkeuksellisesti töissä. Kaduin sitä lupausta heti, kun sana "sopii" oli suustani ulos päässyt. Mutta minkäs teet, kun (jossain asioissa) on liian kiltti ja tunnollinen. Tyhmästä päästä kärsii ja sitä rataa.

Ainoa ilo, mikä aikaisesta noususta ja aamutuimaan vielä tyhjien katujen tallomisesta löytyi, oli maahan pudonneet syksyiset lehdet. Koska kukaan ei ollut näkemässä, sain rauhassa juosta lehtikasojen läpi ja vielä potkaistakin perään, että oikein pöllysivät. Ovat jotenkin kovin kauniin värisiä tänä vuonna. Lehdet siis. Oikein syvän punaisia ja keltaisia. Niin kauniita, että keräsin pinon työpöytäni kulmalle ilahduttamaan.
Sunnuntai tosin oli vienyt jo kirkkaimman sävyn.

jukeboksi

2005-09-30T12:23:00.000+03:00

Kiitos Mimson, oman pään jukeboksissa eilisen illan minua viihdytti Raptorin Oi Beibe. Ja tänään lukiessani iltapäivälehdestä juttua ikuisesti nuoresta leffastarasta, vaihtui soittimeeni tämä biisi:

He's a blue jean boy

He's the real McCoy

But the best for sure

He's the boy next door

Saw him passing by

He looked up said hi

Today I've seen Jimmy Dean

Oh oh oh Jimmy Dean

- Troll -

Laatumusaa siis tarjolla tässä korvienvälijukeboksissa. Ei hyvin mene, ei.

saman katoksen alla

2005-09-29T23:28:00.000+03:00

Mea kirjoitti piittaamattomasta teinistä, josta keskustelu oli rönsynnyt myös huonokäytöksisiin vanhuksiin.
Minä tapasin tänään hyväkäytöksisen ja piittaavan puliveivarin. Aamunysseni vaihtopysäkillä, loppumatkan linjuria odotellessa, sain juttukaverin samaa kulkuvälinettä odottaneesta herrasta.

Vaihdettiin siinä arviomme odottamamme bussin tuloajasta, koska joku vandaali oli kiskonut koko aikataulutelineen sijoiltaan, jonnekin parempaan talteen. Yhdessä myös parjattiin moista vandaalia. Hetken jo odoteltuamme tuli uudelle kaverilleni jano, mutta onneksi apu löytyi mukana olleesta Valintatalon kassista. Ennen pullon korkkausta herra ystävällisesti minulta tiedusteli, josko antaisin luvan korkata ja aloittaa päivän. Vastasin, että mikä minä olen hänelle siihen lupaa antamaan. Sanoi olevansa korkkamatta, jos minua häiritsee. Olimmehan kuitenkin saman pysäkkikatoksen alla.

Monen montakohan kertaa sitä on itse tullut juotua "matkakaljaa" baariin lähtiessä ja bussia katoksessa odotellessa. Kysymättä kyllä keneltäkään samalla pysäkillä seisoskelevalta, että "Anteeksi, saanko juoda tämän olusen tässä?".

unilta unelle

2005-09-27T21:12:00.000+03:00

Olen ollut unilla jo melkein kolme tuntia. Erittäin hyviä uutisia tuonut puhelu herätti minut päikkäreiltäni. Toivottavasti paraneminen etenee yhtä hyvin jatkossakin ja saamme sitkeän sissin pian takaisin joukkoomme. Entisenlaisena, hymyilevänä. Täällä ja monessa muussakin kodissa toivotaan sitä kovasti.

Unettaa vieläkin. Taidan siirtyä sänkyyn ja jatkaa yöunilla. Toivottavasti hyvät uutiset muuttavat viime öiden painajaiset, unikuviksi iloisemmasta tulevasta.

hetkessä

2005-09-25T22:46:00.000+03:00

voi iloinen ilta ystävien kanssa muuttua karmaisevaksi tragediaksi. Joukosta yksi ei palannut tänään kotiin, vaan makaa kääreissä ja letkuissa, tehostetun valvonnan alla. Niin vaikea ymmärtää. Tämä on niitä ei-tapahdu-oikeassa-elämässä asioita. Ei ainakaan minun elämässäni, eikä kenellekään jonka minä tunnen. Mutta niin valitettavasti kävi, oikeasti.

Kummasti laittaa miettimään asioiden tärkeysjärjestystä elämässä.

Haluaisin kirjoittaa vielä monta sanaa, lausetta, asiaa, tunnetta, ajatusta. Mutta niitä on niin paljon ja ne kaikki ovat nyt niin sekaisin ja jäsentelemättömiä, että tulos olisi lähes sama, jos vain sattumanvaraisesti hakkaisin näppäimistöä.

hymyillen kipuilua

2005-09-23T15:01:00.000+03:00

Pillerihumalassa on hyvä olla, lallallaa. Tunnen itseni superfiksuksi mittaillessani etanan vauhdilla kotini neliötä, lallallaa. Vaikkakin lääkärin määräyksestä, koska istuminen on pahasta, lallallaa. Olen sekaisin, lallallaa.

Olen ollut päivän kotona ja seinät kaatuu päälle. Suurin syy on ehkä siinä, ettei mitään pysty tekemään, ainakaan ilman tikarin pistoa selässä. Tosin kun noita pillereitä nappaa tarpeeksi, niin ei satu ollenkaan niin paljon ja jopa hymyilyttää. Taisi lekuri sekoittaa särkylääkkeet onnellisuuspillereihin.

Mutta kohta ilo nousee vielä entisestään ja matka kohti Helsingin menoja alkaa. Tänään riittää nuo kivun poistajat ja hymyn tuojat pään sekoittajaksi, mutta huomenna heitän tabut narikkaan ja puudutan koko kropan siiderillä.

Eihän elämä voi pysähtyä muutamaan puukkoon selässä ja istuminenhan on yliarvostettua ja tylsää. Ja positiivinen suhtautuminen asiaan kun asiaan, on välillä vähän hankalaa. Mutta yritän.

oiva seinäruusu

2005-09-22T22:13:00.000+03:00

Eilinen vaaleanpunaisuus vaihtui aamulla yhdestä liikkeestä, koko ajan kasvavaan kiukkuisen mustaan ja kipuisen punaiseen. Minua sattuu selkään. Ihan saatanasti. Ja kuten mainittua, hetki hetkeltä enenevässä määrin.
Kävellä vielä voi, joskin vauhti on kaksi askelta minuutissa ja varsinkin rappuset tuo kyyneleet silmiin. Selällään voi maata, mahallaan ei. Seisominen on parempi kuin istuminen. Eli kivuttomin vaihtoehto on joko tönöttää paikallaan typerän oloisesti keskellä olohuonetta tai makuuhuonetta tai keittiötä. Tai sitten maata ruumisarkkuasennossa sängyssä. Ei kovin houkuttelevia kumpainenkaan. Taidan silti kallistua jälkimmäiseen ja napata kourallisen buranaa iltapalaksi.

Koko viikonlopulle olisi pääkaupungissa tarjolla kaikkea kivaa ja kauan odotettua. Ja tämä selkähän ei sitä estä. Ja baariinkin aioin suunnitelmien mukaan. Minustahan saa varsin oivan koko illan seinäkukkasen ja kaikkien epätoivoisten viimeisen toivon, kovin nopeasti en ainakaan karkaa.

vaahtokarkki

2005-09-21T23:07:00.000+03:00

Minulla on uudet vaaleanpunaiset talvikengät. Ihqut. Ja vaikka sisällä onkin lämmin, niin silti ihan riittävän viileä, että voin hetken tepastella uusilla popoilla ympäri kotia. Hyvät ja kivat on. Niin ja luvallistakin oli. En ole loman jälkeen ostanut yksiäkään uusia kenkiä. Paitsi yhdet. Melko hillittyä kuitenkin on ollut tahti.
Ja koska kengät toivat tullessaan vaaleanpunaisen tunnelman, pitihän sitä kynttilän valossa juhlistaa yhdellä vaaleanpunertavalla mansikkasiiderillä. Elämä on nyt vähän niin kuin vaahtokarkkia. Makeaa, pehmeää ja vaaleanpunaista.

Kyllä yhdet uudet kengät voi tehdä naiselle kummia.

life is life

2005-09-20T23:06:00.000+03:00

Mun bloggeri ei enää toimi tuliketulla. höh. Jonkun error viestin vaan antaa ja sitten kaatuu koko paska. Tarttee varmaan päivittää jossain kohtaa, siihen asti on tyytyminen ie:n apuun. Taas on näköjään sellainen kausi, että tietokoneet aukoo päätään sekä kotona että konttorilla. Syysmasennusta kai niilläkin, annettakoon anteeksi.

Tai ei edes pelkästään tietokoneet venkoile, vaan myös muut tekniset vempeleet. Dikitoosa ei sitten eilen suostunut näyttämään touhottamaani uusintaa. Kinusi jotain päivitystä, muttei sitten kuitenkaan suostunut ottamaan sitä vastaan. Paska sekin ja vielä armas kotimainen. Pah.
Onneksi tulee uusinta sunnuntaina.

-----------

Avasin tänään oman syyslukukauteni penkkiurheilun parissa ja todistin paikan päällä kuinka Turkkulaiset sai turpaansa Hakametsässä. Na-naa-na-na-na, life is life esitettiin sekakuorona pariinkin otteeseen. Hyvältä näyttää, ainakin näin alussa.

Muutenkin oli jotenkin nostalginen fiilis olla hallissa. Tulvi mieleen kaikkia muistoja teiniajoilta, kun hengailtiin hallilla jo tunteja ennen pelin alkua ja koitettiin pongata pelaajia. Opeteltiin ulkoa pelaajien pelinumerot, toiset nimet, siviilisääty ja pistepörssisijoitus. Oltiin olevinaan ja ehkä vähän oikeastikin oltiin, guruja sarallamme.

Tänän luin tämän kauden pelaajat ensi kerran hallilta saamastani läystäkkeestä. Siitä minkä ikäisiä, näköisiä ja kuinka leftejä tai wraitteja, naituja vai naimattomia, leijonia vai lampaita, nämä listan miehet ovat, minulla ei ole harmainta hajua.

Hetken tunsin olevani väärässä paikassa.
Mutta toisaalta, kausi on vielä nuori ja tämä oli vasta kolmas peli. Vielä minä ehdin päivittämään itseni tarvittavalle tasolle. Guruksi minulla ei ole enää mitään hinkua.

jännitystä parinkymmenen vuoden takaa

2005-09-19T19:27:00.000+03:00

Vihdoinkin se uusitaan. Nimittäin Hiidenvirta, lapsuuteni lauantai-iltojen kauhu. Sohvan takaa sitä salaa seurattiin ja joskus ihan luvankin kanssa. Samassa yöpaidassa jossa ohjelmaa jännitettiin, ei voinut nukkua koska jotenkin se toi sarjan henkilöt ja tapahtumat painajaisten muodossa myös uniin.
Ja en vissiinkään ole ainoa, jos Ylen sivuihin on uskomista.

"Hiidenvirta on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen moniin sen katsojiin. Nykyisin noin 30-vuotiaat muistelevat internetin keskustelupalstoilla lapsuutensa sarjaa ja sen hyytävän jännittävää tunnelmaa. Jotkut heistä ihmettelevät, miten vanhemmat antoivat heidän katsoa näin pelottavaa sarjaa. Monille Hiidenvirta aiheuttikin pitkäaikaisia painajaisia ja pelkotiloja."

Melkein jäi jo uusintakierros välistä, mutta kahlatessa suosikkejani läpi, asiasta muistutettiin minua. Näemmä siis joku muukin blogistanissa on odottanut uusintakierrosta.

Myös täällä odotetaan mielenkiinnolla paljonko jännitystä sarjasta saa irti näin parinkymmenen vuoden jälkeen. Eli pitääkö taas vaihtaa pyjama toiseen ennen nukkumaan menoa. Hui.

uninen

2005-09-17T07:15:00.000+03:00

Kovasti huutelee peitto ja tyynyt minua takaisin, mutta ei.
Sitten jos ja kun minulla on joskus naima-aikeita ja polttarit pitäisi kaavan mukaan järjestää, niin en tahdo nousta kukonlaulun aikaan. Enkä myöskään haluaisi, että 90% aktiviteeteista on kaatosateessa +4 asteisessa ulkoilmassa. Hrr.

Ihan hyvä ja hauska retkipäivä tästä tulee, tiedän sen. Kovasti uninen vain olen nyt ja pieni uniärrinmurri istuu olkapäälläni. Eiköhän tuo sade ulkona häädä sen pois.

kuukausiliite vs. valo

2005-09-16T12:37:00.000+03:00

Mitä iso edellä, sitä pienempi perässä.
Ilmaantuivat blogiviidakkoon kyllä niin samoihin aikoihin, että vaikea sanoa kumpi nyt oikeasti on ollut se edelläkävelijä.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan molempien ensiaskeleita.

puhdasta

2005-09-15T23:49:00.000+03:00

Minulla on nyt puhtaat tiskit, puhdas keittiö, puhdas kylppäri, puhtaat pyykit, puhtaat lattiat ja puhtaat lakanat.
Kaiken tämän puhtauden aikaan saamisen jälkeen, olen nauttinut pari lasia punaviiniä, polttanut kynttilöitä ja kuunnellut musiikkia. En muista koska viimeksi olisin hereillä viettänyt näin rentouttavia hetkiä kotona.

ilmassa

2005-09-14T22:49:00.000+03:00

Olisin voinut kuvitella tai henkisesti jo valmistauduinkin ajatukseen, että tuo myräkkä tuolla ulkona saattaa hidastaa tai jopa kokonaan estää, minun pääsyni sinivalkoisin siivin kotiin tänään.
Mutta ilmojen herraa suuremmaksi hidasteeksi matkalle mukaan ilmaantui ryhmä pohjoismaalaisia känniääliöitä. Joista varsinkin yhden oli hyvin vaikea tajuta, että nousun aikana ei voi käyskennellä käytävällä kavereita viihdyttämässä ja että turvavyö pidetään puettuna silloin kun Se valo palaa. Tämän viihdyttävän henkilön puuhastelun ansiosta, rullailimme varsin pitkän tovin mittailemassa Seutulan asfaltteja päätyen takaisin platalle, josta poliitsit noutivat herran parempaan talteen.
Siihen aikaan, kun piti olla jo Mansessa, me vasta pääsimme toisella yrittämällä ilmaan. Onneksi matka oli lyhyt, sillä sen verran möykkyistä ja vähän pelottavaakin oli myrskyn maustama kyyti.
Nyt onnellisesti turvassa kotona ja kohta sikeässä unessa peittojen alla.Taidan huomenna mennä vasta vähän myöhemmin konttorille, olen sen tämän päivän tunneilla ansainnut.

terapian tarpeessa

2005-09-12T22:54:00.000+03:00

Olen minä itsekin huomannut, että kaikki ei nyt ole ihan hyvin. Mutta tänään kun ystäväni sanoi olevansa minusta huolissaan, pyörittelin aihetta päässäsi hieman tarkemmin ja totesin asian olevan juuri niin. Joku on huonosti. Minä, yleensä ihan iloinen, pirteä ja positiivinen ihminen, olen muuttunut kokopäiväiseksi ruttuturvaksi. Enkä pidä siitä.

Loman jälkeen osa elämän isoista asioista on tökkinyt pahasti. Lähinnä työ ja terveys. Pääosin se ensimmäinen. Tottakai vastapainona on ihanat ystävät, harrastukset ja hauskat häppeningit. Mutta jos jo perjantaina alkaa vituttaa se, että maanantaina pitää palata kustannuspaikalle. Ja kermavaahdoksi koko komeuden päälle, vielä kroppakin laittaa hanttiin. Niin ei kiva. Eikä hyvä.

Tiedän ettei tälläinen ole terveellistä, hyväksi ihmiselle missään mielessä. Mutta näitä asioita ei niin äkkiä muuteta. Kuten aiemmin olen maininnut, olen jo ottanut ensiaskeleen kohti jossain häämöttävää uutta. Ja olen myös keskustellut terveysseikoista asiantuntevien ihmisten kanssa.
Olen lenkkeillyt ympäri järveä, nähnyt ystäviä, pumpannut rautaa salilla ja touhunnut työväenopiston kursseilla. Ottanut opiksi muutaman vuoden takaisen parisuhderikon jälkimainingeista ja koittanut parhaani mukaan välttää masentuneen sohvaperunan kohtalon.

Olen siis kyllä tiedostanut, että kaikki ei ole niin kuin olisi hyvä. Mutta en välttämättä ihan kokonaan ole ymmärtänyt sitä. Piilottanut sen kaiken touhuamisen alle. Elänyt tuhatta ja sataa, pinnan alla kuitenkin väsyneenä kiukutellen.

No nytpä ymmärrän ja tiedän. Mutta ei se, että tietää vielä riitä. Täytyy myös toimia. Olisi pitänyt jo ehkä aikaisemmin, mutta vanha kliseinen "parempi myöhään kun ei milloinkaan", istuu tähän nyt melko hyvin.
Kuten sanottua, ovi on jo raollaan. Nyt täytyy vain koittaa töniä se apposen auki ja juosta ulos. Ehkä johonkin ihan uuteen ja tuntemattomaan. Tai sitten puolituttuun. Sitä ei koskaan tiedä, mitä eteen tulee kun kovasti katselee ja kuuntelee. Ja ehei, en aio myöskään vaihtaa duracellpupua sohvaperunaan, vaan nauttia sopivassa suhteessa molempia.

Huoh! Olo on jo vähän parempi. Hyvä terapeutti tämä virtuaalikoto. Ja ihania ystävät jotka huolehtivat ja myös sanovat sen (kiitos L ja halaus).

ihana minä - not

2005-09-10T20:08:00.000+03:00

Eilinen ilta meni sitten juuri niin kuin ei pitänyt. Ei pitänyt humaltua, kännistyin. Piti olla aikaisin kotona ja paskat. Piti olla tänään pirteä ja virkeä, EI pahoinvoiva pääkipuinen. Piti käyttäytyä hyvin, eikä typerästi pelleillä omalla turvallisuudellani. Piti pystyä aamulla ratin taakse, mutta kävelyksi meni. Piti tykätä itsestään, mutta tänään ei ole se päivä.

Oliko ihan pakko, oliko ihan pakko, oliko ihan pakko, oliko ihan pakko.
Vissiin sitten. Siperia opettaa tai ainakin yrittää. Aika kultaa muistot tai jotain eli seuraavaa kertaa odotellessa.

Saatana

viallinen yksilö

2005-09-08T22:49:00.000+03:00

Kun tietää että itsellä on jokin vika, sellainen fyysinen siis. Ja tietää miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ja sitten elää sen kanssa vähän niin kuin huomaamatta, sulassa sovussa. Mutta sitten, kun joku asioista enemmän tietävä, lääkärishenkilö, kertoo että se vika onkin aika paha ja että jotain tarttis tehdä. Niin silloin vika ei olekaan enää huomaamaton, vaan kummasti aiheuttaa kaikenlaisia outoja tuntemuksia ja kipuja.
Omituisesti toimii nuo ihmisen aivot.

Täytyy toivoa, että nyt kun vian korjaustapaa on testattu ja tutkittu. Ja tultu siihen tulokseen, ettei veitseen kosketa ainakaan vielä, vaan koitetaan selvitä apuvälineistön viilaamisella. Niin toivottavasti aivotkin tajuavat, että vanha lapsuudesta jo tuttu ystävänhän se siinä pikkuisen kiukuttelee, mutta ei anneta sen häiritä.
Näin kivuton ja vaivaton elämäni, ilman joka hetkistä vian tiedostamista voisi jatkua.

väsy, nälkä, halipula

2005-09-06T21:28:00.000+03:00

Joskus olisi kiva tulla väsyneenä ja nälkäisenä kotiin niin, että siellä kotona odottaisi joku ihana ihminen, joka halaten toivottaisi tervetulleeksi kotiin ja valmiiseen ruokapöytään. Nii-in. Minä tulin juuri kotiin, minulla on väsy, nälkä ja halipula.
Jääkaapissa tahi pakastimessa ei ole välineitä mihinkään nopeaan vatsantäyttäjään ja paistinpannuun en nyt jaksaisi tarttua. Taidan syödä kasan pieniä pyöreitä ja mennä sänkyyn halimaan Uno-pupua.

Lorvikatari on päästänyt irti sen verran, että olen saanut makuuhuoneeni vaatekaapit ulkoistamaan itsensä sängylleni. Siitä, miten niistä ne vielä virkaansa jatkavat päällepantavat saadaan takaisin hyllyille, minulla ei ole mitään käsitystä. Toivottavasti ne ajan kuluessa älyävät palata kotiinsa.

Täällä virtuaalikodissakin pitäisi siivota ja remontoida. On pitänyt jo hetken aikaa. Mutta kun se pirun lorvelus on ulottanut lonkeronsa tähänkin maailmaan. Ehkä sitten synttäreiden kunniaksi saan aikaan jotain uutta tänne. Testi nkin mukaan näiden sivujen pitäisi olla ihan eri väriset.

-------
[edit: ja nyt kun Yleläiset ovat myös toviksi ulkoistaneet itsensä ja on pelkästään noita mainoksia tarjolla. Niin kerrompa, että mielestäni uudet Canal+ mainokset on aivan paskoja. Ei muuta tällä kertaa]

olisin

2005-09-05T14:43:00.000+03:00

Jos olisin kuukausi, olisin: huhtikuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: perjantai
Jos olisin kellonaika, olisin: 20.00
Jos olisin planeetta, olisin: Saturnus
Jos olisin merieläin, olisin: meritähti
Jos olisin suunta, olisin: etelä
Jos olisin huonekalu, olisin: rottinkinen pallotuoli
Jos olisin synti, olisin: laiskuus
Jos olisin neste, olisin: vesi
Jos olisin puu, olisin: kirsikkapuu
Jos olisin kasvi, olisin: auringonkukka
Jos olisin säätila, olisin: auringonpaiste
Jos olisin soitin, olisin: saksofoni
Jos olisin eläin, olisin: marsupilami
Jos olisin väri, olisin: pinkki
Jos olisin vihannes, olisin: paprika
Jos olisin ääni, olisin: lentokoneen take-off
Jos olisin alkuaine, olisin: Ag
Jos olisin auto, olisin: Kupla
Jos olisin laulu, olisin: Fool's Garden - One fine day
Jos olisin elokuva, olisin: Ice Age
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: ystäväni N
Jos olisin ruoka, olisin: mozzarellajuusto
Jos olisin paikka, olisin: meren ranta
Jos olisin numero, olisin: 21

Via: triinu, turisti, elina ja kerma

tööt

2005-09-04T19:59:00.000+03:00

Flussa vaan pahenee. Pää täynnä räkää, silmiin sattuu eikä keuhkotkaan nyt ihan parhaassa terässä ole. Paskamainen olotila.
Eikä sitä oloa ollenkaan paranna töllöstä tuleva laatutavara. Huh huh, joku raja huumorillakin. Kai.

Kotona on vähän sellainen seisahtunut olotila. Tiskata pitäisi, mutta kun ei hotsita. Pyykkiä ei voi pestä, koska joku tiiviste ei pidä ja vesi roiskuu ympäriinsä. Tarttis pyytää joku mies katsomaan, mutta kun ei saa aikaiseksi. Kesäkolttuja voisi hiljalleen pestä ja laittaa talviteloille, mutta ennen kuin tiiviste on fiksattu ei voi pestä. Noidankehä siis. Vaatekaappi pitäisi siivota, mutta tietääkö joku tylsempää puuhaa kuin se. Villakoiratkin vilisee jaloissa, mutta imuri ei halua tulla ulos kaapista.

Mistähän saisi lääkkeen tähän lorvikatariin?

känkkäränkkä

2005-09-03T04:36:00.000+03:00

Lukeeko otsassani "kaikki moniongelmaiset miehet tänne"? Tuntuu, etten muita tapaakaan. Tai ainakin tänään baarissa, liian moni vanhoista tutuista tuli vastaan. Ahistaa. On se kumma, että tietämättäni voinkin olla noin ihana ja kaunis. Apua.

Kohta nukkumaan mennessäni en myöskään kovasti kaipaa ihmistä vierelleni tai parisuhdetta elämääni. Olen hyvin tyytyväinen saadessani valloittaa koko satakuusikymmentä senttiä kertaa kaksisataakymmenen, ihan itse ja poikittain.
Hyvän ystäväni, varsin tuoretta, parisuhde-elämää koetteli tänään mustasukkainen känkkäränkkä. Oikein niin, että vaatteista riepotteli ja teki pesäeroa.
On se kumma kuinka pienen pahan noidan ollessa parhaimmillaan, televisio on se tärkein asia mikä pitää suhteesta pelastaa takaisin itselleen. Kuinka olisi vaikka, että "mistä sinä oikein hermoistuit" tai " voidaanko jutella tästä huomenna selvin päin". Mutta kun ei. "Mä tuun hakeen sen töllön heti huomen aamuna" on tärkeintä ja kauneinta, mitä riidan jälkimainingeissa voit toiselle puoliskollesi sanoa. Eipä paljon lohduta ei.

Loppuilta menikin sitten drinkkejä kumotessa ja tilitystä kuunnellessa. Eipä mitään, siksipä ystävät ovat. Mutta kyseisen tilityksen aiheuttajan käytös oli kyllä sen verran ala-arvoista, että jos lähiaikoina samoihin maisemiin osutaan, niin en ehkä pysty olemaan hiljaa.

Huomenna tarjolla grillausta, punaviiniä ja maailmanparannusta. Ei huono päivä edessä siis.

jos kouluun haluat mennä nyt....

2005-08-31T22:15:00.000+03:00

niin siis koskaan ei olisi omalla kohdallani toiminut, että olisin voinut itse päättää mennäkö vai ei ja jos niin minä päivinä ja moneltakohan sitten. Tai myönnettäköön, että se varsinkin lukion loppusuoralla toiminta oli pikkuisen sellaista puolipakollisvapaaehtoista ja välillä koululla vietetty aika melko vähäistä.
Mutta ala- ja yläasteella moinen ei olisi tullut kuuloonkaan. Tällä aamu-unen määrällä olisin ollut opinahjossa silloin, kun muut jo kirmasivat sieltä kotiin. Ja teiniangsteissa tupakkapaikalla ja koulun vieressä asuneen kaverin kotona hengailu, olisi ottanut reilusti voiton varsinkin ykkössuosikkien ruotsin ja historian ohi.

Mutta jos aamulla jaksaa nousta ja itsekuri (tai vanhempien) riittää koulun loppuun saattamiseen, niin siitä vain sitten. Täällä voi ilmoittautua

--------

Pikkuisen lohduttaa, että jossain muuallakin könytään liikkeelle laittoman aikaisin, mutta silti valitettavan vähän se ajatus auttaa reilun kuuden tunnin päästä.
On se kumma, että miljoonannenkaan kauniin pyynnön jälkeen, asioita ei voida siirtää alkavaksi puoli tuntia myöhemmin. Siis sen verran, että ehtisi aamun ensimmäisellä pendolla Mansesta pääkaupunkiin. Tekisi mieli protestiksi myöhästyä ja nukkua tunti lisää. Mutta ei siitä yhden naisen protestista taitaisi muuta tulosta tulla kuin kasa kiukkuisia kollegoja.

suklaata ja sarvia

2005-08-30T21:50:00.000+03:00

Eilisistä tökkijöistä lähes kaikki ovat vielä paikalla. Otsan sarvikin on ilmaantunut näkyville, jättimäisen, kipeän ja erinätin finnin muodossa.
Tämän päiväisen koulutuksen aikana ehdin tuhota kolmatta litraa kofeiinipitoisia juomia ja aivan varmasti ainakin kilon lihottavia paheita. Saldoksi jäi noin kolmen lisäkilon lisäksi, muistot jo opiskeluaikoina ahdistaneista tilastomatikan tunneista ja lisääntynyt päänsärky siitä ilosta, että uusien neuvottelutilojen ilmastointivehkeet on aivan perseestä. Siitä onkin sitten huomenna mukava jatkaa kurssittautumista.

Viikonloppuna olisi vanhojen työkavereiden kokoontumisajot. Mutta juurikin nyt tuntuu siltä, että minun olisi parempi tällä mielialalla pysytellä kotona, jos haluan heidän kavereina pysyvänkin.

Torstain pitäisi kai sanonnan mukaan olla toivoa täynnä. Niin sen piti olla täälläkin. Ja kaunissilmäinen törmäyskurssilla. Mutta tänään syömäni suklaakilon jälkeen, ainoa mihin minussa voi törmätä, on otsan sarvi ja sen ihan varmasti kohta ilmaantuvat kaverit.
Valtavan valloittavaa.

Ja kaiken kruunaa se, että ystävällisyyden puuskassani, olin yställinen myös Herra Höyryveturille, johon törmäsin jo ennen lomia. Onnittelin innostuksissani häntä uudesta tyttötuttavuudesta, herra tosin taisi yllättäen tulkita sen pikkuisen erilailla. Ja nyt olen taas niin saatanan ihana!

Taidan painua peiton alle, katsomaan mitä tapahtuu Mullan alla. Sopii tunnelmaan.

ankeaa seuraa

2005-08-29T23:56:00.000+03:00

Kotinettiyhteys tökkii, etäyhteys töihin tökkii, huomenna koulutuksessa tarvittavan softan asennus tökkii, pääkipu tökkii ja sarvi otsassa pikkuisen myös häiritsee.
Se on tämä syksy, sade ja iltojen pimentyminen, joka tuo taas alakuloisuuden ja astetta kärsimättömämmän (mömmönmöö, mikä sana) minän asumaan, muuten niin iloisen, leppoisan ja ihanan itseni kanssa. Tylsää. Ja vaikka kuinka siltä yrittäisi tukkia ovet ja ikkunat, niin sinnikkäästi se vain seuraani tunkee. Ihme tyyppi.

Nyt on sellainen halihali olo. Kovasti rutistaisin, jos tässä vieressä joku olisi.

hetkessä

2005-08-25T20:19:00.000+03:00

Vain hetki siitä, kun olin naureskellen katsellut pupujussin illallistamista keskellä Viinikan liikennesekoittajaa ja nauttinut auringon lämmöstä. Meille tuli myrsky. Vettä ropisee reippaasti ikkuinoihin ja tuuli ujeltaa parvekkeella. Pihapuidenkin notkeutta tuuli koettelee.

Syksy ei yleensä ole minun juttuni, mutta nyt nautin. Ikkunaluukut ja parvekkeenovi auki ja raikasta sadeilmaa sisään. Hämärtyvä sadeilta antaa luvan sytyttää kynttilöitä lisäämään tunnelmaa. Hyvä olla.

askel kohti uutta

2005-08-25T14:31:00.000+03:00

Askel kohti uutta on otettu. Mikään ei ole vielä yhtään varmaa, mutta ensimmäinen askel kohti uusia asioita on nyt astuttu. Ja nyt on sellainen kaikki-heti-mulle-tänne-nyt tunne. Nyt, kun itse on kuukausien jahkaamisen jälkeen vihdoinkin saanut itsestään jotain irti ja papereita eteenpäin, niin pitäisi muiden kuitenkin toimia salamana ja ilmoittaa heti minulle kuinka kävi.
Mutta vielä pitää odottaa. Vielä on päiviä jäljellä ja muillekin pitää antaa mahdollisuus osallistua.

Vaikka tästä ensimmäisestä ponnistuksesta ei ovi uuteen vielä aukeaisikaan, niin raollaan se on jo. Lisäaskeleiden ottaminen on helpompaa, kun päätös on kuitenkin jo tehty.

Ajatus muutoksesta toi perhoset vatsaan. Mukava tunne.

hmph

2005-08-23T22:30:00.000+03:00

Eilisen päiväni pelastus jatkoi ilahduttamistani tänäänkin. Silmät olivat edelleen kauniit ja ystävälliset. Ja muutenkin varsin mukava tyyppi. hmph.
En minä osaa tälläisiä asioita enää hoitaa. Kiinnostava on kyllä ihminen ja tuntui hän minunkin seurassani viihtyvän, muutkin kuin pakolliset hetket. Jutun aiheistakaan ei tuntunut olevan pulaa, siis muista kuin työhön liittyvistä. hmph.
Jos edes oltaisiin samoilla nurkilla töissä tai edes samassa kaupungissa, niin voisin ehkä rohkaistua kysymään lounaalle tai vaikka kahville. Mutta viimeistään nuo kilometrit tekevät minusta todellisen pupupöksyn varustettuna asenteella, sillä on kuitenkin joku ja ei sitä muutenkaan kiinnostaisi. hmph.

Olipa silti mukava tunne huomata, että niitä minunkin mielestä mukavia ja kiinnostavia miehiä löytyy vielä. Ja huomata sietämättömän aikaisesta noususta huolimatta hymyilevänsä aamulla ja odottavansa tällaisen mielenkiinnonherättäjän tapaamista vähän liiankin innokkaana.
Taidampa kuitenkin laittaa huomenna herralle meiliä, ihan vain kerratakseni parin viime päivän aikaansaannokset. Strictly business siis. Ja ehkä ihan pikkuisen myös sen vierestä.

Ystävänikin kun toteuttivat uhkauksensa ja lähettivän minulle kutsun häihin. Kera avec. Täytyyhän tässä jotain tehdä. Edes yrittää.

päivän pelastus

2005-08-22T22:49:00.000+03:00

Pitkän ja puuduttavan, ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän ehdoton piristäjä oli kauniskatseinen vaalea poika. Harvoin menen hämilleni uusien ihmisten seurassa ja varsinkaan töissä. Mutta tänään tunsin olevani punasteleva superujo änkyttäjä. Ne silmät tosiaan saivat jotain liikkeelle, myös tämän kyynisen kuoren alla. Samojen silmien seuraa on tarjolla myös huomenna. Kummasti tuollaiset pienet ja hymyilyttävät asiat lisäävät työmotivaatiota. Tai ainakin intoa raahautua sinne kustannuspaikalle *hymyilee isosti*.

back to business

2005-08-21T21:21:00.000+03:00

Jotenkin on nyt hidasta tämän elämä. Tämä tottui lomalla kiireettömyyteen ja joutilaisuuteen, lähes pelkästään fiiliksen mukaan puuhaamiseen. Tottui niin perusteellisesti, että ajatus kellotettuun elämään palaamisesta ahdistaa melkoisesti.
Huomenna sitä pitäisi palata työmyyrän arkeen ja täyteen buukattuun kalenteriin.
Mielessä jo ennen lomaa pyörineet ajatukset uusista työkuvioista, tuntuvat loman jälkeen vielä houkuttelevimmilta. Tämä loma ei näköjään ainakaan lisännyt työmotivaatiota, muutoshalukkuutta sitäkin enemmän.
Yleensä kevät tuo sen tullessaan, innon ja halun kaikkeen uuteen ja erilaiseen. Uusi työ, uusi koti. Molemmat olivat listallani jo keväällä, eivätkä ne sieltä mihinkään ole menneet. Eivätkä menekään, ennen kuin teen asialle jotain. Jotain konkreettista.
Ompahan ainakin jotakin puuhaa pimenevään syksyyn.

pari viikkoa

2005-08-05T18:18:00.000+03:00

melkein takana ja samanlainen lahes viela edessa. Siistia. Aika on mennyt siivilla, mutta toisaalta kovin hitaasti.
Loman aktiiviosuus on lahes suoritettu. Vino pino villielukoita nahty, jellona ihan vieresta. Uitu Enkelin nojatuolissa, laskettu koskia suuressa joessa ja samalla hankittu muutama natti sinertava mustelma. Katseltu maisemia helikopterista ja nautittu ystavallisista ihmisista ja auringonpaisteesta. Ihanaa.
Huomenna takaisin pohjoiseen, josta ensi viikolla junalla kohti itaa ja valkoisia hiekkarantoja. Siis jos junan polttoaine riittaa, siita on kuulemma talla hetkella kova pula.

countdown

2005-07-25T03:00:00.000+03:00

Koti on kohtuullisessa kunnossa, jotta tänne on mukava palata neljän viikon kuluttua. Kaikki tarvittava (toivottavasti) on myös onnistuneesti saatu tungettua rinkkaan. Puuh. Miksi aina pitää jättää kaikki viimetippaan. Koskaan ei voi ottaa edellisestä kerrasta opikseen.
Kohteessa lämpötila kolmenkympin huitteilla, joten kesä jatkuu vielä.

Päivittelen tänne satunnaisesti, sikäli mikäli törmään retkelläni nettikahviloihin. Neljä seuraavaa viikkoa siis hiljaisempaa.
Nyt sujautan itseni unelle puhtaiden lakanoiden väliin kolmeksi tunniksi, jonka jälkeen rinkka selkään ja menoksi.

Kwaheri!

loma

2005-07-22T15:36:00.000+03:00

loma loma loma loma loma

Se on nyt tässä ja nyt. Edessäni. Vaikka sataa ei harmita yhtään. Melko rauhallinen mieli.
Tämän jälkeen työkone kiinni, kassi kainaloon ja menoksi. Sateesta huolimatta kurvaan katsastamaan Kukkaisviikkojen kunniaksi avatun Keskustorin herkkupöydän. Maha täynnä sitten moikkaamaan kavereiden uutta perheenjäsentä, kummisetänsäkin sopöksi kehumaa herraa.

Siis lomille lomps!

one day to go

2005-07-21T23:58:00.000+03:00

Ei minusta taidakaan olla pyöräkorjaajaksi. Vitos ja kutos vaihteet pelittävät hienosti (mitä nyt pikkuisen ruksuttaa ja rätisee), mutta jos vaihdan inankaan pienemmälle niin vauhti tyssää kokonaan. Ei vissiin oikein kohtaa ne rattaat ja ketjut. Hitsi.
Täytyy nakittaa joku viemään menopeli lääkäriin, sillä välillä kun itse reissuan. Muuten se on (tunnen itseni) ensi keväänä pyöräilykauden alkaessa, ihan yhtä huonossa jamassa.

Huomenna viimoinen työpäivä ennen lomaa. Tänään jo sille parilla siiderillä kippisteltiin, koska osa nyt myös lomailun aloittavista lentää heti aamusella muihin maihin.

Villiä oli meno Mansessa torstai-iltana. Jengi jahtaa toisiaan kivenmurikoin ja rikkinäisin pulloin varustautuneena ja ryövää polkupyöriä, siinä kaikkien näkevien silmien alla. Poliisin totemus kaverille, jonka pyörä yritettiin pölliä, "meillä on nyt muita kiireitä". Ainakin kaksi pyörää sai tänä iltana uuden omistajan Keskustorilla. Hyvä meininki.

iloa ja surua

2005-07-20T23:08:00.000+03:00

Hommat lähes pulkassa, lähtö lähenee. Pohdittiin tuossa kanssalähtijän kanssa viikonloppuna sitä, kuinka nuorempana pelkkä tieto tulevasta matkasta herätti sen matkajännityksen tunteen.

Sellaisen, ettei jaksaisi enää päivääkään odottaa.
Sellaisen, joka karkoitti yöunet matkaa edeltävien viikkojen öinä.
Sellaisen, joka laittoi miettimään mukaan otettavia pakattavia jo hyvissä ajoin.
Sellaisen, joka pohditutti, onko kaikki varmasti suunniteltu ja varattu.

Nyt ei ole sellaista näkynyt. Tai ei enää muutamaan reissuun. Innostusta kyllä löytyy ja odotusta. Mutta huomattavasti hillitymmin. Ei sillä lailla hötkyilytä enää. Liekö kokemuksen mukanaan tuomaa varmuutta. Luottamusta siihen, että hommat hoituu ja uskoa siihen, että reissusta tulee loistava. Täynnä uusia ja ihmeellisiä asioita oleva.

----------

Matkavalmistelujen lomassa sydäntäni puristaa tieto siitä, että isäni isä joutui taas sairaalaan. Taas siksi, että hän on siellä välillä viettänyt pitkiäkin hetkiä. Aina välillä olemme me vuoteen vieressä seisseet olleet varmoja, ettei hän sieltä sinisten lakanoiden välistä enää nouse. Mutta muuksi on pappani luulomme osoittanut. Voimakas sydän, jo paljon kestänyt.

Nyt näyttää kuulemma taas todella huonolta. Kuumehoureinen ja ajoittain tajutonna. Sunnuntaina menen katsomaan ja toivottavasti en vieläkään viimeistä kertaa.
Olen miettinyt pyydänkö vanhempiani ilmoittamaan minulle reissun päälle, jos se lopullinen tapahtuu. Mitään en voi sieltä käsin tehdä, enkä ketään auttaa. En voisi muuta kuin surra ja se ei taida siellä auttaa ketään.
Itkettää.

nahjus, nahjuksempi, nahjuksein

2005-07-18T23:48:00.000+03:00

Täällä on tainnut talonmiehen akka käydä sotkemassa paikat ja sitten kun vielä joku lorvinahjus majailee asunnossani niin onhan oltavat juuri sen mukaiset.
Roskat sentään sain raahattua heille osoitettuun katokseen, mutta siinäpä se melkein sitten oli. Monen tunnin saldo. Hyvin saa aikansa kulutettua olemalla mukatehokas, mutta tekemättä silti mitään. Imuri tuijottaa syyllistävästi ja puhtaat matot köllöttävät sohvalla, odottaen lattioiden luuttausta. Kuinka voikin olla näin vetelä fiilis. Kroppa on tainnut jo aloittaa lomamoodiin siirtymisen. Kaiken pakollisen ja tarpeellisen hoidettavan kannalta, hieman liian aikaisin.

Potterikin odottaa vielä kaupassa, varattuna ja maksettuna kylläkin. Mutta ne roskatkin olisivat viemättä, jos se eepos olisi minulle jo käsiin annettu. Ja olen aikoja sitten sopinut itseni kanssa, että Harry kavereineen lähtee viihdyttämään lähestyvän matkani lento- ja junaosuuksia, joten turvallisempi paikka sille kirjalle on kaupassa ensi viikonloppuun saakka.

Ja olenhan minä mukatehokkaana kuunnellut uutta levyä ja fiilistellyt. Muistellut keikkoja ja tunnelmaa. Huomattavasti paljon kivempaa puuhaa kuin kodin putsaaminen.

You’ve got to stop that plane, turn to around
Turn it around
You’re my magic star, don’t fly too far from me
For me, can’t you see
There’s a hole in my soul
And I’m losing control
And it’s not too late for you to be my magic star
Come and save me baby
I’m so sorry to tell
I think control may not help
Can’t it stay the same cause your on my wing
Gotta stop that plane and come and save me

- Talulah, Jamiroquai -

sade

2005-07-17T23:59:00.000+03:00

Ihana ja raikastava sade on vihdoinkin täällä. Ei niin, etten helteestä pitäisi. Kovastikin. Mutta kyllä sateellekin pitää välillä antaa tilaa.
Tuntuu siltä, että tänä yönä nukun vihdoinkin hyvin. Avoinaisesta parvekkeen ovesta tulviva viileän raikas ilma ja pisaroiden ropina, tuudittavat minut aivan varmasti sikeään ja kauniskuvaiseen uneen.

Pimeät illat altistavat minut aina tunnelmallisuudelle. Vaikka kotini kuumuudesta koitan päästä eroon, oli minun aivan pakko sytyttää muutama tuikku pimeää iltaa valaisemaan.
Nyt kun olisi vielä joku, jonka kanssa katsella liekkien leikkiä ja nauttia sateisesta yöstä.

irronneet ketjut

2005-07-16T03:15:00.000+03:00

Blogger sucks! Oisin kirjotellu jo vaikka mitä aamusta alkaen, mutta ei mun annettu. Höh.

Suu palaa. Torilta mukaan napattu intialainen festarieväs polttaa suuta. Ei pystynyt kuin muutaman haarukallisen syömään, niin ilo loppui siihen. Tulisesta tykkään, mutta jos ei maista oikein mitään, ei ruokailustakaan voi nauttia.

Illan saldo oli puoli pulloa skumppaa, yksi ystävän baarin vessassa tekemä raskaustesti (nega), hyvä keikka, vanhoja treffikamuja, ystäviä, baarin vaihto, toinen hyvä keikka, yöruoka, irronneet pyörän ketjut, online puheliapu, oma rakas koti.

Huomenna piknikkiä ja maailman parannusta puistossa. Illalla kaverin bändin keikka. Eli festailu jatkukoon.

yöajelu

2005-07-14T00:14:00.000+03:00

Jos nyt olisi pimeä talvi paukkupakkasineen, niin minä olisin katsellut unimasan kuvia jo hyvän tovin. Ja olisin myös äreä kuin ampiainen, jos olisin kesken kauniiden unikuvien herännyt puhelimen sointiin. Mutta näin keskellä kauneinta, kuumaa ja kirkasta kesäyötä, tilanne on aivan toinen. Istun parvekkeella, katselemassa lupaavasti pilveytyvää taivasta ja juon päärynävissyä, kun puhelin piippaa.
Ystävällinen veliseni siellä kyselee, josko kesähelteillä töissäolija haluaisi aamulla työmatkavälineekseen ilmastoidun auton. Lomaileville Tammerfestaajille, kun sillä ei kuulemma ole aamuisin käyttöä. Ompa kumma.

Ei haittaa yhtään, että joudun hetkeksi poistumaan pilviä katselemasta, kuskatakseni veljen takaisin kotiinsa. Eikä haittaa sekään, että sain hetken nauttia viileydestä ihollani, huristellessani ilmastoidussa autossa pitkin Tampereen alakaupungin raitteja.
Taidan mennän vielä hetkeksi parvekkeelle nauttimaan, toivottavasti kohta alkavan, sateen odotuksesta. Ja lasillisesta kylmää siideriä.

sovinistigrilli

2005-07-13T01:31:00.000+03:00

Minulla on nyt kasa puhtaita mattoja, useampi kuin asuntooni tällä hetkellä sopii edes. Kukahan vielä saisi tämän asunnon siihen kuntoon, että viitsisi ihanalta tuoksuvat puhtaat matot levittää lattialle. Jos kodin voisi siivota ulkona, helteestä nauttien, niin kotini olisi aivan putipuhdas. Mutta kun ei voi, niin ei ole.

Pesuhetken jälkeen kutsuin itseni ystävälleni grillaamaan. Muuten ihan hyvä, mutta kaasugrilli ei sitten suostunut käynnistymään. Ohjeitakin oli kyselty jo etukäteen, koska tiesimme miespuolisen talon asukin olevan sinttejä narraamassa. Vaikka kaikkemme teimme ja ihan käsikirjoituksen mukaan, niin muuta ei ilmoille ilmaantunut kuin melkoinen määrä kaasua.
Talon emännälle oli kuulemma aiemminkin käynyt saman vempeleen kanssa näin eli ilman miestä ei suostunut kaveri syttymään.
Eräs hädässä-ystävä-tunnetaan sattui olemaan lähistöllä ilta-ajelulla ja tuli katsastamaan tilanteen (lue: rikkinäisen grillin). Kaasu auki, nappi luoteeseen ja pari kipakkaa painallusta. Johan loimahti.
Koskaan en olisi uskonut, että tunteettomat kapineetkin voivat omata sovinistisiä piirteitä, mutta tulipa tuokin todistettua, että kaasugrillien klaanista niitä ainakin löytyy.

Kyllä **tutti. Ensi kerralla vien mukanani kertakäyttögrillin, sen ainakin saan vissin varmasti syttymään.

hössönmöttö

2005-07-11T15:11:00.000+03:00

Tämä kuumuus tekee minusta hössönmöttöä. Päässä ei liiku sitäkään vähää kuin yleensä ja mitään ei jaksa tehdä. Koti kaipaisi enemmänkin kuin pientä kohennusta, mutta en saa näillä graadeilla siellä aikaiseksi muuta kuin vuorotella sohvan ja kylmän suihkun välillä. Ja kuka sitä nyt kesällä ja auringon paistaessa sisällä mitään kotihommia puuhaa.

Viikonloppu meni pääosin ystävien ja siiderin parissa, terassilta toiselle hypellessä.
Perjantaina nautittiin hyvistä pileistä, loistavasta karaokesta (varsinkin taustalaulajat oli huiput) ja yllättävästä yöllisestä treffiseurasta.
Lauantaina, lähes täyden terassityöpäivän jälkeen, jorattiin kuumissa tunnelmissa ja kansainvälisessä seurassa rokkiklassikoita. Kanssapilettäjien oluset olivat niin kovasti pilehengessä mukana, että niitä taisi tulla nautittua enemmän ulkoisesti kuin sisäisesti. Virkistävää kieltämättä niinkin päin *virn*.

Kaverit soittelivat juuri, että terveisiä järveltä ja purjeveneeltä. Ei ole reilua ei, tämäkin tahtoo seilaamaan.

sidu

2005-07-08T15:06:00.000+03:00

Hihii, se on sitten niin kuin perjantai, ihan koko päivän.
Viime viikonloppu meni niin rauhallisissa tunnelmissa, että menojalkaa kovasti jo vipattaa. Varsinkin kun parin tunnin päästä kutsuu keskustan kattoterassi ja kahden ystävän vanhenemisjuhlat. Kyllä ne vaan onneksi muutkin vanhenee.

Omituista, että heinäkuu on jo pitkällä ja festitkin jammaillaan jo ensi viikolla. Joku ryökäle on taas varastanut puolet minun kesästäni, ihan huomaamatta.
Mutta ei anneta sen häiritä ja nautitaan kesästä niin kauan kun sitä tänä vuonna riittää. Nyt lähden kulkemaan siiderin kuva silmissäni kohti keskustaa. Adijös!

sätkintää

2005-07-07T23:31:00.000+03:00

Täällä sätkii ja pätkii, valot sekä koneet. Vaikkei enää sada ja jyrise, taitaa tämä vielä olla sen Mansessakin riehuneen ukkosen herran jälkijyrinöitä. Melkoinen oli kyllä mylläkkä.
Koitettiin ystäväni kanssa molemmat reppuinemme suojautua saman kertakäyttösadetakin alle piiloon. Mutta jos sataa viistoon ja vielä myrskyää, niin tuollainen kapistus, varsinkin kahden ihmisen päällä on aikas turha. Tai siis ihan turha. Hyvä naurut siitä yrityksestä kuitenkin saatiin ja itsemme sellaiseen miss wet t-shirt kuntoon.

---------

Olen nukkunut viime yöt aivan hurjan huonosti. Pääosin siksi, että asuntoni kävisi näillä keleillä turkkilaisesta saunasta. Sen verran on nihkeät ja kuumat oltavat näiden neliöiden sisällä, ettei uni oikein tule ja kun tulee, niin kovin rauhattomana. Parvekkeen oveakaan ei voi pitää auki, kun viereisen lammikon kaikki sorsat ja lokit pitävät soidinmenojaan.
Pitäisi varmaan ostaa sellainen pörriäinen tännekin talouteen lemmikiksi. Helppohoitoinenkin se olisi, kun ruuaksi kelpaa tuo Tampereen Sähkön tarjoama eväs ja hänen seuransa tarjoaisi minulle varmasti viime aikaista sikeämmät unet.

tehoton tehokas

2005-07-06T23:59:00.000+03:00

Kiireisen työkevään jälkeen on vaikea sopeutua siihen, että enää ei olekaan niin kiire. Ehtii jopa ajatella mitä tekee ja tehdä asiat rauhassa loppuun asti kenenkään keskeyttämättä ajatusta jopa kokonaiseen tuntiin.
Ehtii myös olla tehoton ja saada itsensä kiinni lasittuneinen katsein ulos tuijottamisesta tai surffailusta ihan muilla kuin työhön liittyvillä sivuilla. Sallittua kai sekin joskus, väliaikaisen satunnaisesti.
Täytyy silti todeta, että vaikka onkin välillä ihanaa tehdä hommia niin, ettei kukaan hengitä koko ajan niskaan ja muistuttele umpeutuvista aikarajoista, niin silti väitän olevani tehokkaampi kiireessä. Tunnen jotenkin saavani enemmän aikaan ja nautin niistä hetkistä, kun kaikki tuntui kaatuvan päälle ja tunnit loppuvan vuorokaudesta, mutta loppupeleissä kaikki asiat kuitenkin asettuvat paikoilleen ja järjestykseen. Tulee sellainen että-mä-olen-hyvä fiilis ja kukapa sellaisesta hyvästä minästä ei tykkäisi.

----------

Minulla on uusi, kauan kaivattu rakas. Se ei ole ihan sellainen mitä olen tässä viime viikot hinkunut, mutta reenataan nyt tällä ja vaihdetaan sitten omien kykyjen parantuessa taidoiltaan parempaan.
Tästä eteenpäin se tulee mukanani ihan kaikkialle eli sori vaan kaikki valokuvassa esiintymistä inhoavat ystävät ja toverit, teille on juuri syntynyt ihan ikioma paparazzi.
Uuden kullan ansioista pääsen myös hyvällä syyllä palauttamaan mieleeni, että mitä kaikkea minä osasinkaan sillä PhotoShopilla tehdä. Vinkeää.

polttava lamppu

2005-07-05T14:25:00.000+03:00

Nonniin, nyt on ojat peitetty ja mutkat oikaistu. Asiat on siis taas kerran pulkassa, kunnes uusia yllätyksiä tulee nurkan takaa. Niitä osaa jo pikkuisen niin kuin odottaa, niin monesti tässä on jo käsiä taputettu yhteen ja seuraavassa hetkessä kiristelty hampaita paniikin hikikarpalot ohimoilla.
Mutta tällä hetkellä hikeä onneksi pukkaa ainoastaan tuo polttavan kuuma lampun loiste tuolla ulkona. Herkkäihoinen ystäväni oli eilen saanut rusketusraidat aikaiseksi paidan läpi, uskottava se on kun toinen näyttää. Aika hurjaa. Sen kyllä olen jo älynnyt ymmärtää, että varjossakin ruskettuu, mutta että vaatteiden läpi.

Kohta tarkastamaan pari potentiaalista uutta kotia ja sitten katsastamaan miltä EM kisojen pelikentät näyttävät. Itse en todellakaan ole kisaajana, mutta kannustajana sitäkin enemmän. Paikan päälle saa tulla katselemaan, jos laji kiinnostaa!

ojia ja mutkia

2005-07-04T14:58:00.000+03:00

Lahna on palannut, hipiä pikkuisen ruskeampana kuin ennen kallioita. Ihana paikka, olisipa sellainen itselläkin, aivan oiva pakopaikka pahalta maailmalta. Mutta mukavaa oli että kutsuttiin ja kutsu on voimassa kuulemma non-stop koko kesän, eivät raukat tiedä minkä erheen tekivät.

Konttori (ei siis se baari, vaikka kiva onkin) on kuten epäilinkin, hiljainen kuin huopatossutehdas. Ja nekin harvat ketkä täällä ovat, tekevät pätkäpäivää tai etäsellaista. Houkuttaisi itseäkin joku päivä roudata läppäri omalle parvekkeelle ja tehdä töitä nauttien samalla auringosta. nam.

Juuri silloin kun luulee, että nyt on kaikki mahdolliset ojat ja mutkat on matkan suhteen tarkistettu, niin sitten tulee eteen suuri pulma. Olemmekin kuulemma (siis ehkä), saaneet väärää infoa mahdollisuudesta saada passiin tarvittavia leimoja matkan varrelta eli nyt se ei sitten niinkuin onnaisikaan. Ja paluulento on kuitenkin siitä maasta, mihin niitä leimoja ei vielä ole. Ja koska passi on parhaillaan matkalla hakemassa muita leimoja, niin näihin lisämatkoihin ei kyllä ole aikaa. Soiteltuani ympäri maailmaa (vielä huonommat virastojen palveluajat kuin täällä meillä), sain itseni vakuutetuksi siitä, että homma onnistuu reissun varrellakin. Päivä siihen tosin täytyy uhrata, mutta mielummin niin sitten. Ehkä sitä joskus oppii hoitamaan tällaiset asiat hyvissä ajoin. Ehkä.

lahna

2005-07-03T11:16:00.000+03:00

Uni on ihana asia ja auttaa myös moneen vaivaan, kuten tähän ikävään kesäflunssaan. Ei tämä olo nyt vieläkään ole mikään supermegahyvä, mutta parempi ja se riittää minulle.
Sininen taivas ja aurinko ilahduttavat tänäänkin, joten minä hyppään kesämekkooni ja hurautan ystäväni mökille. Minut löytää siis tämän päivän ajan muutaman kymmenen kilometriä Tampereelta sivuun, makaamassa lahnana rantakalliolla.

tieteellisesti todistettu

2005-07-03T02:33:00.000+03:00

Minä kanssa, kun toisetkin

Muutkin saa osallistua!

duhaisia mietelmiä

2005-07-02T23:52:00.000+03:00

Back at the virtual world. Pienomuotoisia onkelmia yhteyksissä oli havaittavissa eilen illalla ja tänä aamuna. Vaihdoin salasanan töissä eilen ja se sitten ei jostain syystä suostunut pelittämään täältä kotoa, ilman pikku jippoja ja kaverin apua. Sitten kun salasana toimi, niin ei toiminut netti. Oliko vika palveluntarjoajan päässä vai samassa paikassa kuin salasanapulmakin, sitä en tiedä. Pääasia on, että nyt homma toimii. Meinasi jo tulla vierotusoireita.

--------

Ei se flunssa sitten vaan hurauttanut ohitseni, vaan jäi nauttimaan seurastani pidemmäksikin aikaa. Valitettavasti. Kuumetta ei kai ole, mitata en ole jaksanut ja mittarinkin on kadossa, mutta ikävän paljon eritteitä irtoaa nenästä ja nielusta. Ei myöskään ollut mukava olla ravintelissa evästämässä, kun joka kerta kun sain suun täyteen ruokaa, tuli aivastus. Niin nokkela sentään olin, että lautasliina oli koko ajan hollilla, estämässä ruuanjakelua ympäri pöytää. Mutta nautinnolliseksi sitä ruokailua ei voi mitenkään kuvata.
Onneksi uneton duhadenä voi iloita siitä, että kerrankin töllöstä tulee ohjelmaa aamutunneille asti!

--------

Ja vielä taidosta, jota täytyy reenata. Tilannetaju.
Meinasin torstaina pudota työpaikan kaffetaukotilassa tuolilta, kun aivan über hyvännäköinen poika putosi taivaasta siihen viereeni seisomaan ja kysymään erään kollegani olin paikkaa. Ei-yhtään-tilannetajuisena sitten vastasin, että siellähän tuo huoneessaan näytti äsken istuvan. Yhtään viksumpi olisi sanonut, että syömässähän tuo, mutta kyllä sinä voit jäädä kanssani tähän kahvihuoneeseen odottelemaan.
Joskus sitä ei ihminen vain tajua parastaan.

Esterille

2005-07-01T00:49:00.000+03:00

Kuulehan Esteriseni. Sovitaanko nyt niin, että se jonka olen siellä pilven reunalla suututtanut, siis juuri se joka käskee sinun tyhjentää varastosi juuri silloin, kun minä olen keskellä ei mitään suojaa, sateenvarjotonna. On nyt kostonsa saanut. Jookos.

Eilen päästelit ensin varastosi niskaani aivan yllättäen ja koska se ei epäilemättä ollut tarpeeksi *sööörprais*, niin ryöpsäytit vielä toisen lastin myöhemmin oikein rakeiden kera päälleni. Niin kuin kaupanpäälle, jos en vielä ollutkaan tarpeeksi märkä. Ei siinä mitään, juurihan pääsin kehumasta että sade on ihan kiva juttu. Oma moka siis. Mutta yritä nyt ****lauta tajuta, ettei se ole kivaa silloin kun tarkoituksena on käydä vähän shoppailemassa ja vaatteita sovittelemassa. Se puuha ei ole kovin mukavaa, jos olo on kuin juuri vaatteet päällä järveen heitetyllä. Ei ole kiva, ei.

Ja tänään. Tänään olin valmistautunut sinun yllätyksiisi sateenvarjolla. Hahaa, ähäkutti kattimies, päihitimpäs. Mutta, mutta. Sinäpä olitkin liittoutunut ystäväni auringon kanssa ja annoit hänen huijata minut jättämään sontsan autoon. Ja sitten sinä iskit taas, keskellä paljasta katua, ei yhtään pelastavaa katosta lähimailla. Ja sama olo oli taas kuin eilen, uitettu rotta. Ja kiukkuinen kuin mikä. Vielä minä sinulle näytän rakas Esteri.

passi ja raastinrauta

2005-06-30T14:40:00.000+03:00

Eilen uni voitti kesken bloggaamisajatuksen, joten kirjuutellaan tänään osin eilisiäkin juttuja. Onko se nyt niin päivän päälle. Nääh.

Minulle on ilmeisti tulossa kylään joku typerä kesäflussa. Kurkku on kuin raastinrauta ja nenästäkin valuu jotain nestettä. Kylmäkin on.
Mahtoikohan kostoksi iskeä, kun eilen kotona patsastelin alusvaatteisillani, uusi rinkka selässä ja vaelluskengät jalassa. Vähän niin kuin olisin jo ollut kuuman auringon alla, vaikka ulkona Esteri tarjosi koko laidallisen rakeineen päivineen.
Höh. Ei ole kiva olo, toivottavasti on vain ohikulkumatkalla.

Nyt on uusi passi plakkarissa, ainakin tämän päivän, kunnes taas lähtee matkaan ja noutamaan muutaman reissussa tarvittavan leiman itseensä. Kymmenen vuotta olen sillä suomalaisen sinisellä passilla maailmaa matkannut ja täytyy kyllä sanoa, ettei oikein tunnu omalta tuo punakantinen. Jonkun paksun muovilätyskänkin ovat sinne kansien väliin mätkäisseet. Ei tunnu punakantinen enää yhtään niin mukavalta kuljetella takataskussa. Taidan olla niin muutosvastahankainen suomijuntti, että hankin uudelle ystävälleni tutun väriset irtokuoret. Enhän sitä kiireessä edes löydä tuota kapistusta mistään laatikoiden kätköistä, kun pitää ihan väärän väristä etsiskellä.

Eilen oli ajatuksissa kirjoittaa muistakin asioista, mutta päätin tällä kertaa harrastaa karsintaa (ensimmäisen kerran tämän blogin historiassa) ja jättää ne asiat ja ajatukset tämän palstan ulkopuolelle. Sitä onko se hyvä vai huono merkki, en ole vielä päättänyt.

Kohta juhlistamaan vanhempieni pitkää yhteistä taivalta. Onnea ja halauksia!

onnellinen, iloinen, hymyilevä

2005-06-28T22:11:00.000+03:00

Tämä päivä on ollut kovin hyväntuulinen ja hymyilevä. En oikein ole vielä löytänyt mitään täsmäsyytä siihen, mutta varmaankin monien asioiden summana minä tämän olon sain.
Työstressi helpottaa ja loma lähenee, luulen että siinä ne on tiivistettynä. Minun aurinkoisen mieleni tuojat. Sadekaan ei tänään haitannut, se oli oikeastaan varsin mukavaa. Raikasta.
Jos ei ole mitään pakollisia ulkopuuhia, sadepäivät ovat varsin mukavia. Ulkonakin. Roskia viedessäni pukeuduin sadetakkiin ja roskat dumpattuani jäin pihassa oleviin keinuihin keinumaan. Lapsetti, mutta oli hauskaa. Jos olisi ollut kumpparit jalassa, olisin vielä hypännyt pommin lailla muutamaan suureen vesilätäkköön.
Muutenkaan ei kovasti jaksa surettaa tämä keli, kun tiedän että lomani vietän suuren ja kuuman auringon alla. Itsekästä, mutta totta.

Matka tuntuu koko ajan enemmän todelliselta. Siitä on puhuttu jo niin kauan, että välillä iski jo pelko, että tuleeko tästä oikeasti jotain. Sellainen tunne, että kun jotain toivoo ja odottaa kovasti, mutta kuitenkin taustalla kummittelee ajatus siitä, ettei toiveesta oikeasti voi tulla totta.
Mutta tosiaan, nyt on maksettu lennot, junat ja varattu osa majoituksista. Enää, kun saan kaiken tarvittavan mahtumaan tuohon uuteen rinkkaan, niin avot ja matka voi alkaa. Muutamana viikko vielä tosin pitää jaksaa, mutta voihan sitä jo rinkka selässä täällä kotiseinien sisällä fiilistellä *virn*.

Naurattaa kyllä vähän tämä oma suurin paheeni. Vaikka tätäkään reissuelämystä ei ole vielä koettu, vasta kun oman pään sisällä ja netin avulla virtuaalimatkailemalla, on mielessä jo uudet kujeet uudeksi vuodeksi ja alkukevääksi. Mutta ainahan ihmisellä pitää olla unelmia ja jotain mitä tavoitella. Olipas hieno perustelu rahan tuhlaukselle *hymyilee*.

Shiny happy people laughing
Meet me in the crowd
People people
Throw your love around
Love me love me
Take it into town
Happy happy
Put it in the ground
Where the flowers grow
Gold and silver shine

Shiny happy people holding hands
Shiny happy people laughing

Everyone around love them, love them
Put it in your hands
Take it take it
There's no time to cry
Happy happy
Put it in your heart
Where tomorrow shines
Gold and silver shine

Shiny happy people holding hands
Shiny happy people laughing

- R.E.M -

paluu arkeen, ainakin hetkeksi

2005-06-27T20:20:00.000+03:00

Väsynyt, mutta onnellinen. Kuvasi tunnelmiani eilen varsin hyvin. Tai, ehkä todella väsynyt, kun tarkennetaan. Juhannus meni aurinkoisesti, iloisesti, leikkisästi, hiekkaisesti, humalaisesti, nauravaisesti, hymyilevästi, riehakkaasti, halaavasti, rakastavasti, rokkaavasti ja vaikka kuinka monella muulla kivalla tavalla. Peloistani huolimatta, kaikki sujui kuin tanssi. Ei turhia kärhämiä, kaikilla oli kivaa. Ja se asia todettiin moneen otteeseen oikein ääneen.

Väsymys jatkui tänään töissä. Lähes sama olisinko ollut fyysisesti ollenkaan paikalla, koska henkisesti olin todella kaukana poissa. Mutta onneksi kustannuspaikalla oli normaaliin verrattuna hiljaista kuin huopatossutehtaalla, monen kollegan livahdettua juhannuksesta kesälomille. Ja ensi viikolla sieltä ei löydy kuin minä ja pari muuta. Oi sitä autuutta, kun pystyy avokonttorissakin keskittymään johonkin edes hetkeksi, kenenkään keskeyttämättä.

Oma lomakin lähenee uhkaavasti. Tai ei siinä kai muuta uhkaa ole kuin eksoottiset elikot ja trooppiset taudit. Mutta mitä pienistä. Täytyyhän elämässä elämyksiä kerätä *virn*.
Onneksi on paluulennotkin jo maksettu, sillä muuten saattaisi käydä kehnosti ja osua tiskivuoro, sen verran rahaa vievää tämä matkavarustelu tuntuu olevan. Aloittivat rontit sitten vielä alemyynnit sopivasti, että varmasti ehtii ostaa uudet vaelluskengät ja kasan muuta, matkalle varmasti äärettömän tarpeellista ja tärkeää tavaraa. Uusi rinkka löysi jo tänään tiensä selkääni *se oli ihan oikeasti pakko hankkia*.

pahaa mieltä, hyvää mieltä

2005-06-21T22:08:00.000+03:00

Juhannuspoppoomme kasvoi yhdellä. The more the merrier, niinhän se menee. Ystäväni, joka kertoi minulle asiasta kysyi vaivaako, tämän kyseisen henkilön osallistuminen juhliin, minua. Vastasin ei. Kysymys toistettiin, koska minusta sai kuulemma sen kuvan, että vaivaa. Toistin vastaukseni, jo pikkuisen kimpaantuneena.
Jälkeenpäin aloin miettiä, että saatoimpa hyvinkin kuulostaa hieman epäilevältä. Hädin tuskin tunnen häntä, ainoastaan muutaman kerran olemme tavanneet. Ja ainakin sen verran tiedän, että väsymätön pilettäjä hänessä piilee ja mikäs sen parempaa seuraa Juhannuksena. Eli syy ei ole tämän uuden osallistujan vaan asioiden, jotka jotenkin, mutkan kautta, assosioituvat häneen.

Vuosi sitten tapahtui muutamia ikäviä asioita, joista moni, tämän ystäväpiirin naispuoleinen, pahoitti mielensä. Jotkut pitkäksikin aikaa. Asioita sattuu ja tapahtuu, kun ihmisillä on paha olla ja asiat kasaantuvat. Olisi pitänyt se silloin jo tajuta ja ymmärtää tapahtumat avunpyyntönä. Olisi heti ymmärtänyt suhtautua asioihin erilailla, olla ottamatta niitä niin henkilökohtaisesti.

Ikävistä tapahtumista seurasi pitkä pitkä yleisen kyräilyn ja selän takana puhumisen kausi. Ja, kun osa olisi ollut jo valmis unohtamaan, antamaan anteeksi ja jatkamaan siitä mihin jäätiin, halusi osa vielä kieriä katkeruudessa ja pahassa mielessä. Ja asiohin takertumisesta ei voi aiheutua muuta kuin lisää pahaa mieltä.

Omalta kohdaltani ja erään toisenkin puolelta, tuli mitta täyteen jo varhaisessa vaiheessa ja selvitimme asiat pommin liikkeelle laittaneen osapuolen kanssa. Pahaa oloa asian tiimoilta riitti tässä tässä porukassa kuitenkin pitkälle syksyyn asti, kunnes välienselvitysrinki, koskien tätä asiaa viimein sulkeutui ja ihmiset alkoivat taas toimia ja käyttäytyä, kuten yli puoli vuotta aikaisemmin.

Nyt koko kevään ja alkukesän asiat ovat olleet hyvin, lähes kuten ennen koko ikävää sotkua. Ja näin tahtoisin sen pysyvän. Ihmiset voivat paremmin, puhuvat asioista suoraan eivätkä piilottele mieltä painavia asioita sisällään liian pitkään. Joku ilo siis siitäkin, menneestä ikävästä ajasta.

Jotenkin nyt vaan tuo Juhannuksen lisähenkilö, toi mieleen ne ikävät asiat ja sen miten ne saivat alkunsa, vaikkei hänellä suoranaisesti ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Jotenkin pelko siitä, miten käy kun sekoitetaan muutamaksi päiväksi, herkkiä ja vahvoja, suorapuheisia ja hiljaisempia, räiskyviä ja tasaisia henkilöitä yhdeksi sopaksi. Meneekö kaikki leppoisan rennosti, erilaisten persoonien nivoutuessa sopuisasti yhteiseen hauskan pitoon. Vai tuleeko joku sanoneeksi, jokun asian niin kuin hän sen näkee ja toinen erilailla maailmaa katsova pahoittaa siitä mielensä, kadottaen samalla ilomielen.

Piruja on turha maalata seinille, tiedän. Ne tosin käväisivät seinälläni jo ennen uutta jäsentäkin, mutta työnsin ne takaisin kaappiin. Tulivat, ehkä takaisin siksi, että viime kesä ja syksy olivat niin ikäviä ja mielet pahoittavia aikoja, että todellakaan tahtoisi enää niiden palaavan. Ja jotenkin tämä tilanne, nyt pelottaa minua. Syytä pelkoon, ei kyllä pitäisi olla, mutta kuten aiemminkin olen sanonut, mieli toimii joskus toisin kuin itse haluaisi.

Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin ja palaamme takaisin sivistyksen pariin, iloisina, ruskettuneina, naurulla vanhenneina ja toisistamme onnellisina ihmisinä.

Tulipas pitkä rustaus, mutta kai se oli aika saada tämä minustakin lopullisesti ja kokonaan ulos

jurp...jurp...jurppia

2005-06-20T22:38:00.000+03:00

Tänään sentään meni paremmin kuin viime viikon työvieraiden kanssa. Mutta jurppimaan pistää se, että asiat on sovittu kuntoon jo reilu kuukausi sitten, niin sitten näiden vieraiden isäntä soittaa minulle, suurin piirtein ennen kuin kukko on edes ääntään maanantaiaamuna avannut ja kyselee kaikkia lisäjuttuja näytettäväksi vieraille. Hyvää huomenta vaan sullekin, ***tana.
Hommaa on muutenkin tarpeeksi, joten kaikki tuollainen viimetippainen ja ylimääräinen laittaa pannun kiehumaan. Tekee mieli sanoa, että älkää tulko ollenkaan, menkää puistoon syömään jäätelöä ja nauttimaan kesästä. Koska se on se mitä olisin itse tänään, niin paljon mieluummin puuhannut.
Mutta kuten sanottua, homma meni ihan jees. Mutta pakko myöntää, että asenne koko poppoota kohtaan ei ehkä ollut paras mahdollinen, johtuen juurikin heidän isännästään. Tiedän, tiedän. Eihän se vieraiden vika ollut, mutta minkäs voit kun heti aamusta pistetään hermot koetukselle, niin se sitten jurppii jos on niin tehdäkseen, eikä sille mitään voi.

Onneksi ihan justiinsa on Juhannus, juhlista jaloin. Osa yksi pakkaamisesta on suoritettu, koska suuri osa romppeista lähtee jo huomenna juhlapaikalla. Lupailivat vielä ihan kunnon kelejäkin juhlapäiviksi. Olisipa hienoa, viime vuosien vesisateiden jälkeen. Jotenkin aina onnistun viettämään Juhannukseni siellä puolella Suomea, missä sataa. Höh.

housuttomia miehiä

2005-06-19T22:47:00.000+03:00

Mukavan leppoisa viikonloppu takana. Paljon unta ja rennosti ottamista. Lauantaina sain nauttia ihanasta auringonpaisteesta, kuohuviinistä, hyvästä seurasta ja miehistä ilman päällyhousuja *virn*. Ei siis ollenkaan hullummat oltavat ollut tällä naisella.
Piletystä oli tarkoitus jatkaa pääkaupungissa, mutta pikaisesti keksitty ja toteutettu idea, ehtiä vielä kaverin valmistujaisten rippeille, toikin meidät jatkohippailemaan Manseen. Ei huono idea sekään. Aamuun meni, mutta hauskaa oli ja mikä parasta, sain herätä aurinkoiseen sunnuntaipäivään omasta ihanasta pedistäni.

----------

Törmäsin eilen baarissa vanhaan kaveriin, jonka kanssa aikoinaan tuli pyörittyä lähes päivittäin. Kyseinen herra on elämänsä aikana ehtinyt kokeilemaan, jos jonkinlaista puuhaa elantonsa ansaitsemiseksi ja valitettavasti sitä kultasuonta ei ole vielä löytynyt. Jotkut ideoista on kieltämättä olleet sellaisia kepillä-jäätä-kokeiluja, että kovasti olisin ihmetellyt ja hattua nostanut, jos hommat olisivat kunnolla rullanneet. Mutta osassa yrityksistä kaverilla on käynyt vain huono tuuri tai ollut huono ajoitus.
Kyllähän elämä aina välillä koettelee, mutta jos kovin usein joutuu tulemaan maailman meriltä, häntä jalkojen välissä kotiin, niin kyllä se imee mehut vahvemmastakin miehestä. Kovasti oli taas miehellä pää uusia ideoita täynnä, mutta jotenkin oli aistittavissa, että onnellinen ei ole miehen mieli tällä hetkellä. Harmittaa toisen puolesta, toivoisi jo vuosien yrittämisen jälkeen, jonkun asian löytävän oikean ajan ja paikan, sekä ottavan tuulta siipiensä alle.

----------

Tylsääkin tylsemmin toimii ihmismieli aina joskus. Ja näköjään varsinkin stressissä. Vaikka kuinka on mukava, leppoisa ja hyvin nukuttu lepohetki takana, niin silti tuo möykky tuolla korvien välissä, kummasti osaa kaivaa ne huomenna töissä odottavat työpinot esiin ja pyöritellä niitä mielessä heti, kun löytyy muiden, kivempien, ajatusten lomasta tilaa.
Vaikka tiedän, että niintä hommia on niin paljon, etteivät edes tekemällä lopu, niin silti nyt haluasin vielä nauttia mukavan viikonlopun jälkimainingeista ja ajatella ainostaan aurinkoisia asioita.

huono, mutta kuitenkin ihan hyvä päivä

2005-06-15T20:59:00.000+03:00

Jos joskus voi mennä kaikki päin persettä, niin tänään kävi niin. Kaikki toimi hienosti ennen asiakkaiden tuloa, mutta Herra Murphy taisi kuulla äänettömät hurraukseni ja päätti sitten kiskaista maton jalkojeni alta oikein kunnolla. Annoin muiden hoitaa välillä oman osuutensa palaverista ja tällä tavoin ostin itselleni lisäaikaa toiseen yritykseeni vakuuttaa asiakkaat.

Kyllähän ne hommat sitten sujui, kuten aluksi oli suunniteltu ja testattu. Mutta sain kyllä käyttää kaikki mahdolliset oikeat ja keksityt syyt ja selitykset, siihen miksi homma ei kerrasta skulannut. Lievästi sanottuna, hermoja raastava kokemus. Kun sain asiakkaat ovesta ulos, meinasi jalat lähteä alta, kun koko kroppa relasi kaiken sen paniikin ja stressin jälkeen. Onneksi ei ole vastaavia juttuja edessä enää ennen lomaa. Huoh.

-------------

Iloisiakin asioita tälle päivälle. Ystäväni osti itselleen uuden kodin. Hyvän kokoinen, hyvä sijainti ja hintakin vielä kohillaan. Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä. Valitettavasti *virn* remppa-avuksi en kesäreissultani ehdi. Mutta jo luvattuihin, kuulemma unohtumattomiin tupareihin, olen jo paikan varannut.
Pikkuisen olen jopa kade, että toiset tuolla tavalla löytää uusia koteja. Omat etsiskelyni eivät ole vielä tulosta tuoneet, mutta luotto siihen, että se oikea löytyy, on luja.

-------------

Ja koska Suomen naisten peli, Saksan räväkästä alusta johtuen, lakkasi kiinnostamasta. Otan kutsun vastaan ja lähden hyvin ansaitulle iltaoluelle.

ruokalistaa ja moppia

2005-06-14T22:21:00.000+03:00

Jotain hyötyä siitä stressistäkin. Piti keksiä (tai tekemistä riittää, aktiivisuustaso vain hivenen alhainen) jotain kotipuuhaa, koska sohvalla maatessa tunkevat työasiat päähän. Tuloksena on nyt putipuhdas koti ja kaksi koneellista puhdasta pyykkiä. Loistavaa.

Juhannuksen muonituspuoli on nyt reilassa, palaveri aiheesta meni sutjakasti, viime kesien varustautumisesta mallia ottaen.
Se on jo ihan kohta täällä, nimittäin juhannus. On se kumma, kun se joka vuosi tulee pikkuisen nurkan takaa, yllättäen. Vaikka samaan aikaan sitä on juhlittu jo iät ja ajat. Mutta mukavaa, että tulee. Kaikkea kivaa, ihanien ihmisten kanssa taas edessä. Sillä ajatuksella jaksetaan, nämä viimeiset päivät töissä, ennen keskikesän juhlaa.

myyntitykki

2005-06-13T23:16:00.000+03:00

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei minusta ole uuden ja vieraan asian myyjäksi, niin ystäväni soittaa ja tarjoaa minulle nahkatakkia ostettavaksi. On kuulemma ostanut 150 kipaletta ja nyt pitäisi saada ne myytyä. Naistenmalleja kuulemma ja hienoja kesävärejä, ajatteli että josko haluaisin pitää tyttöjen takkikestit. Räjähdin nauruun, jostain syystä en ollut ollenkaan yllättynyt.

Eikä siinä vielä kaikki, halukkaille olisi tarjolla myös kauniita koristetyynyliinoja (pari tuhatta kappaletta) ja kaikille festareille aikoville hieno silikoninen rannekoru, jonka viesti on "Love" tai "Honestly" (vielä useampi tuhat määrä).

Taidankin palkata soittajan hoitamaan ne tämän viikon kinkkiset palaverit.

Kiitos M nauruista, huolet ja murheet unohtuivat hetkeksi, kun sai hekottaa vedet silmissä :)

stressaantunut minä

2005-06-13T22:06:00.000+03:00

En tykkää yhtään töihin liittyvästä stressistä. Tai no, pienimuotoisesti se on ihan jees ja saa tekemään hommat joskus jopa tehokkaammin. Mutta sellainen ikävä stressaus on ihan syvältä. Koko ajan väsyttää, koska nukkuu huonosti ja näkee töistä painajaisia. Ei pysty keskittymään mihinkään rentouttavaan, kuten lukemiseen tai leffan katsomiseen, kun työt myllertää päässä. Koti on kuin hävityksen kauhistus, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään sen eteen työpäivän jälkeen.

Ja tätä fiilistä ei yhtään paranna se, että minulle kerrotaan, että se tälle viikolle yhtäkkiä tullut palaveri on aivan helevetin tärkeä ja se pitäisi myös hanskata hyvin. Ja aihe on minulle lähes totaalisen vieras. Vaikka joskus puhunkin kuin ruuneperi ja saan ihmiset uskomaan itseäni, vaikken itse oikein uskoisikaan, niin tämän palaverin osalta ollaan kyllä niin heikoilla jäillä, että. Sellainen myyntitykki minäkään en ole, että täysin uppo-outoa asiaa saisin kaupattua.

Ja myös koko kevään tärkeimpään möötteen, suoranaisesti omaan työhöni liittyvään, minut jätetään yksin. "Kyllä sä sen hanskaat", kuulin tänään. Hanskaan, hanskaan, mutta voisiko joku antaa minulle ne puuttuvat ja hanskaamista helpottavat tiedot, jotka tietyt ihmiset vievät poissaololla mukanaan. Varmaan hautaan asti, saatana.
On ihan kiva, että saa lisää vastuuta ja että luotetaan, mutta voisiko sen mielellään aloittaa, jostain pikkuisen helpommasta. Vähemmän pelottavasta ja stressaavasta asiasta. Ja vähän hitaammalla aikataululla, kuin pari päivää.

Inan verran helpottaa ajatus siitä, että lomaan on enää muutama viikko ja sitten kutsuu kaukomaat ja ennennäkemättömät ympyrät hetkeksi aikaa. Ihanaa. Finanssinerona varata mätkäytin talven lomakin jo varastoon. Ompa sitten taas mukava syy syksyllekin, kukkaronnyörien kiristelyyn.

söndag

2005-06-12T21:38:00.000+03:00

Tuli sitten viime yönä vettä, silleen enemmän kuin tarvis.
Astuessani baarista ulos, uusien metalliystävieni kanssa, niin taivaalta ripotteli vain muutamia pisaroita. Silloin tarkoituksenani oli vielä kävellä kotiin, välttää taksien jonot ja yöbussien ruuhkat. Mutta muutama minuutti myöhemmin taivas repesi ja päätti toisin.
Onneksi pojilla oli sellaiset kasaantaitettavat ja ollalla kuljetettavat retkituolit mukana matkassa, joten niimpä sitten pystytimme leirin ensimmäisenä vastaan osuneen markiisin alle ja pidimme sadetta. Olihan sekin tapa ja paikka viettää jatkoja. Heh.
Vaikka vaihdoinkin apostolin viimeiseen yönysseen, olin kuin uitettu rotta kun kotiin pääsin. Kovasti märkiä ja kastelevia olivat tiskirätin kokoiset pisarat, vaikka kuinka juoksin kovaa pysäkiltä kotiovelle ja koittaen niitä väistellä.

-------------

Vaikka olinkin vasta varhain kotona, on silti melkoisen tehokas sunnuntai takana:

- Shoppailua
- Ulkoruokintaa
- Suuri jäätelö ulkosalla nautittuna
- Kavereita nähty kaupungilla
- Päiväunet
- Kaksi vuokraleffaa tuijotettuna
- Vajaa pari tuntia pallottelua

Se onkin hyvä, että tuli tänään puuhasteltua kaikkea mukavaa, koska ensi viikolla ei työressin ohella taida ehtiä mitään muuta edes miettiä. Kunhan torstaihin selvitään, niin ollaan jo voiton puolella. Mutta siihen on vielä pitkä matka.

iloista mieltä ja musameemiä

2005-06-10T11:35:00.000+03:00

Entiselläni oli tapana iloisina ja onnellisina hetkinä rallatella, että "Nyt on onnen päivä, ja päivä, ja päivä. Nyt on onnen päivä ja onnellinen oon." Tuo loppu "oon" venytetään silleen pitkäksi.

Jotenkin tuo rallatus on jäänyt minullekin, sellaiseksi hyvän hetken merkiksi. Silloin kun huomaan rallattelevani sitä itsekseni, joko äänettömästi tai hiljaa hyräillen, nousee hymy välittömästi kasvoille ja ymmärrän, että nyt on sellainen oikein hyvä hetki.

Tämä aamu oli sellainen. Nukuin "pommiin" eli torkutin aivan liian pitkään, mutta lisäuni tuli tarpeeseen ja herätessä oli varsin hyvä mieli. Pitkä ja hoppuinen viikko jo melkein takana päin, hyvät pileet tiedossa tänään ja heräämisen kruunasi siniseltä taivaalta tervehtinyt Äiti aurinko. Nysseä odotellessani vastasin auringon tervehdykseen isolla hymyllä ja silloin valitsi sisäinen jukeboxini tuon rallatuksen valikoimistaan.

-------

Jukeboxista toiseen, minut on haastettu... ja varsin haastava onkin tämä haaste. Minun suosikkibiisini ovat niin riippuvaisia mielialasta ja jopa vuodenajasta, mutta koitetaan nyt jokunen, vakituiseen päässäni vieraileva, kipale listata:

- Bad Religion - 21st Century Digital Boy
- Suurlähettiläät - Äiti aurinko ja sisar kuu
- Faithless - Insomnia
- Patrik Isaksson - Du får göra som du vill
- Infernal - From Paris to Berlin
- Hassisen Kone - Rappiolla

Vaikka moni jo meemissä mukana onkin, näidenkin Top 6 olisi mukava nähdä : Veloena, samia, saunasiideri, Ari, Eea ja Visukinttu

kahvitunti-iloa

2005-06-08T12:40:00.000+03:00

Pihvi on edelleen kadossa, mutta myös sen aiheuttama kiukku. Asioita sattuu ja tapahtuu. Hän joka minulle fileen alunperin lähetti, on jo poistunut lomalaitumille, joten koitan ahdistella tuuraajaa kaivamaan kadonneen lampaan jostain minulle uudelleen lähetettäväksi. Homma hoituu - uskon. Ei ehkä ihan aikataulussa, mutta kuitenkin. Haistakoon huilu kaikki ikävät ja ahdistavat sanat.

Tuli paljon parempi mieli, kun annoin itselleni kämmin anteeksi ja asialle luvan mennä erilailla kun kaikissa suunnitelmissa ja aikatauluissa lukee.

Kahvituntipuuhana, paremman mielen kunniaksi ja siitä johtuen, olen nyt popittanut ämyreitä täysillä ja tanssahdellut musiikin kanssa. Ketään mölyllä häiritsemättä ja kenenkään koreografiaani näkemättä. Töissä kuitenkin :)

Ulkonakin on ihana ilma!

pihvi kadossa

2005-06-07T17:11:00.000+03:00

Asian vierestä, eikä edes niin kovin läheltäkään, ilmoitan täten, että olen kadottanut koneeni sisuksiin fileen. Ei liha eikä kana, vaan sellainen dataa eli tietoa sisältävä filukka, jonka ehdottomasti tarvitsisin, jotta saisin äärettömän hianon jutskahommelin toimimaan. Kaksi muuta tarvittavaa pihviä on kyllä löydössä, mutta se kaikkein pienin, mutta tärkein leikkii nyt kanssani hippaa.

Ja tunnin hippailun jälkeen minä alan olla kaikkea muuta kuin hippastuulella. Aina ennenkään tämä edessäni nököttävä putki ja sen sielu, eivät ole parhaimpiin ystäviini lukeutuneet, mutta että vielä menevät ja värväävät, juuri sen tärkeimmän paistinkin sitten leiriinsä.

Ei siinä niinkuin muuta, mutta jos kovin kauan vielä, tuo tärkein, onnistuu pysyttelemään piilossaan. Niin sitten ovat vaarassa jo ne kaikki hienot ahdistusta tuovat termitkin, kuten tavoitteet, deadline, katselmointi ja niin moni muukin yhtä yököttävä asia.

Juuri nyt tekisi mieli nousta seisomaan, tässä omassa ihanassa kubiikkelissani ja huutaa ihan täysillä ja monta kertaa, joku todella ruma ja ikävä sana. Naapurikin on jo lähtenyt, joten eipä voisi hänkään puuhilleni naureskella. Turpaan tosin saattaisi tulla, jos nyt erehtyisi minulle virnistelemään. Tämä ei ole vähimmässäkään määrin huvittavaa.

kyseenalaista mainontaa

2005-06-06T22:40:00.000+03:00

Nyt kun näistä antamisista ja saamisista on jo avauduttu, niin jatketaan samalla aiheella. Jossain minunkin mielestäni menee se hyvän maun raja ja yksi teeveemainos, harppaa ronskisi tuon rajan yli.
"Mitä yhteistä on TeleFinlandilla ja salarakkaalla? Molemmat antavat tasan kaikille."

Ja Suomessakun näitä salaisia rakkaita, joihin termillä viitataan, ei ole kuin ne muutama, niin miettikääpä kenen naama tulee ensimmäisenä mieleen tämän mainoksen jälkeen. Jonkun niistä kahdesta, vai kolmeko niitä jo oli.
Tokihan nämä tittelin "ansainneet" tuntuvat tekevän myös itse kaikkensa pysyäkseen median aallonharjalla ja vaikka lupa tälläiseen mainontaan olisi heiltä itseltään saatu, on mainos silti mielestäni mauton.

Ja ehei, en ole mikään feministi, joka kilahtaa jokaisesta naisiin kohdistuneesta epäreilusta asenteesta tai rumasta sanasta. Ja huvittuneena myönnän itsekin seuranneeni, noita tämän valtakunnan turhia julkkiksia. Ja myönnetään myös, että olen ehkä hieman herkkä tämän kaltaisille ärsykkeille juuri nyt, vain hetki vällyjen väliin jättämisen jälkeen. Ja tokihan tuollaisista loistavista lausahduksista, voi hakea vaikka satoja piilomerkityksiä.

Mutta silti, tuollainen on mautonta ja ärsyttävää. Ni!

peiton alta

2005-06-05T23:27:00.000+03:00

Petipuuhat on erittäin kivoja, mutta silloin kun se toinen osapuoli saavuttaa tähtihetkensä ensin ja muutaman minuutin hengityksen tasaamisen jälkeen tokaisee "mä meen nyt suihkuun ja keittään kahvia, otaksä?". Silloin minä menen jotenkin hämilleni.
Joo, otan! Mutta mielellään myös jotain muuta ennen sitä kahvia ja suihkua. Nimittäin sen oman tähtihetkeni, nautinnollisen olon, kohonneen hengityksen, punaiset läiskät kaulalle ja poskiin.
Joo, joo. Pitäisi olla vaan röyhkeä ja sanoa, että nyt onkin sitten mun vuoro, jos ei toinen osapuoli sitä muuten hokaa. Mutta, vaikka asiasta nyt nurisenkin, niin on se jotenkin pikkuisen alentavaa sellainen "anelu".
Ehkä olen vaan ollut onnekas ja saanut nauttia sellaisista huomioon ottavista partnereista ja jotenkin olettanut sellaisen toiminnan olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja saattahan se niin ollakin, nyt vaan osui tuollainen poikkeus kohdalle.
Kuten mainittua, intiimipuuhastelu on erimukavaa ja siksi tämä asia on minulle niin tärkeä. Ja on pakko myöntää kyseisen miehen pisteiden laskeneen aika roimasti, kun jätti minut sinne vällyjen väliin ihmettelemään.
Että ihan vaan vinkiksi muillekin miehille *virn*

kiireetön

2005-06-04T11:52:00.000+03:00

Sadepäiväna on lupa olla tekemättä mitään, olla ja köllötellä vaan. Katsella ulos ikkunasta, miettiä ja ajatella. Ummistaa silmät ja torkahtaa hetkeksi. Unessa olla rohkeampi kuin onkaan, hukata pelkonsa ja hypätä laskuvarjolla. Herätä rauhallisesti hyvään oloon, hymy huulilla ja venytellä. Vetää peitto tiukemmin ympärille, möyhiä tyyny sopivaksi, ottaa kirja käteen ja uppoutua sen maailmaan.

Ei ole kiire mihinkään.

hoidettuja asioita

2005-06-03T23:54:00.000+03:00

Laastari joka raajassa tai tarkemmin, molemmissa käsivarsissa ja kankussa. Terveydenhoitaja kiitti hyvästä käytöksestä, kuin kaksivuotiasta. Tarra tai muu palkinto tosin jäi saamatta. Nyt pitäisi pahimpien tautien pysyä loitolla, valloitettaessa uutta mannerta. Niitä pahiskärpäsiä varten täytyy tosin alkaa napsia pillereitä vielä lähempänä reissua ja toivoa, että kaikista pelotteluista huolimatta, siitä kuurista selvitään ilman psykoosia ja hallusinaatioita. Toivottavaa olisi. Vaikka eksoottinen kohde onkin, harva varmaan uskoisi minun oikeasti nähneen siellä pieniä vihreitä miehiä.

Passi on nyt myös hakusessa, vihdoinkin. Pikkuisen nolona pyysin tätiä tiskin takana, laittamaan hakemukseni pikana, että ehtisin vielä ennen reissua anoa tarvittavat viisumit. Ihan oma moka on jollen ehdi, tämän passihommankin olisin voinut hoitaa jo silloin maaliskuussa lomaillessa. Mutta ei kun ei, tavoilleni uskollisena hoidan kaikki enemmän kuin viimetipassa. Nooh, tähän asti on kaikki tarvittava onnistuttu ottaa matkalle mukaan, joten kai tämäkin tästä suttaantuu *koputtaa puuta*.

Yöpalaksi vielä Dajm Flurry ja sitten makeita unia.

apinoita olkapäällä

2005-06-02T21:12:00.000+03:00

Ihanissa maisemissa sain viettää pari päivää kurssittamassa itseäni. Intensiivinen, silmät ja mielen avaava oli kurssin aihe. Ennenkin olen tätä tapaa yrittänyt elämässäni hyödyntää, mutta nyt sen idea aukesi vielä paremmin, loistavan kouluttajan avustuksella. Tulipa taas siivottuja luurankoja omasta kaapista tai ainakin laitettua siivous alulle. Mielenkiintoista kyllä, kuinka mieli muokkaa hankalia asioita eri muotoon ja näin ikään kuin naamioi sen ihmiselle helpommaksi ja hyväksyttävämmäksi. Laittaa piiloon.

Mutta kun aikansa tonkii, niin kyllä se aito ja alkuperäinen ongelma siltä jostain syvältä löytyy. Ja kun se löytyy, niin sitten voikin viskata apinan pois olkapäältä istumasta ja elää kevyemmin ja ilman möykkyä mahassa.
Kuulostaa helpommalta kuin on, mutta toivottavasti harjoitus tekee tässäkin mestarin. Kevyempi ja möykytön elämä kuulostaa ihanalta.

Kotimatkalla junassa viihdytin kanssamatkustajia, torkahtamalla aina hetkeksi ja havahtumalla unesta sätkähtämällä kymmenen senttiä yläs penkistä, kädet ilmaa viuhtoen, pumpun hakatessa kolmatta sataa lyöntiä sekunnissa.
Tällä kertaa esiin kaivetut luurangot taisivat tuoda liskot mukanaan, eikä suinkaan se eilisiltana nautittu valkkarilasillinen. Mielenkiintoinen yö edessä, koska tunnetusti kaikkien mieleni myllerrysten, täytyy päästä myös esiintymään unissani.